Lihomisen pelko poikkeusaikana

Kun arjen turvaa luovat rutiinit ovat rikki, poikkeuksellinen tilanne saattaa houkutella hakemaan turvallisuuden kokemusta turvautumalla yhä tiukempiin rajoituksiin syömisessään ja nipistämällä sitä entisestään. Kun maailman tilannetta ympärillään ei voi hallita, omien syömisten kontrolloiminen ja rajoittaminen saattaa antaa (valheellisen) kuvan siitä, että edes joku asia omassa elämässä pysyy hallinnassa. Se saa tarkkailemaan omaa kehoa korostuneemmin ja kiinnittämään huomiota syömisiinsä entistäkin tiukemmin.

Useimmiten oman kehon tarkkailemisen ja syömisen rajoittamisen taustalla on lihomisen pelko – pelko siitä, että jollei syömisiään kontrolloi tiukasti tai kehoaan monitoroi jatkuvasti, olisi vaara, että "menettää hallinnan" – että paisuisi kuin pullataikina eikä lihominen enää loppuisi, että keho muuttuisi hallitsemattomasti.

Lihomisen pelko kielii yleensä epävarmuudesta, ruokasuhteen ongelmista ja haasteista omassa kehosuhteessa. Se valitettavan usein aiheuttaa ihan konkreettisia toimenpiteitä: syömisen rajoittamista, ruokavaliokikkailuja, painon kontrolloimista, ansaintalogiikkaa ja kaupankäymistä esimerkiksi herkuista tai liikkumisella ansaitsemista, kompensoimista jne.

Lihomisen pelko on siitä katala ruoka- ja kehosuhteen kumppani, että sillä ei aina ole edes mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen saattaa laukaista paitsi todellinen painon nousu, mutta huomattavan usein myös subjektiivinen kokemus siitä, että on lihonut (ja että se vaan jatkuu hallitsemattomasti). Silloin kyseessä on vain tunne, pikemminkin ajatus, että on lihava tai lihonut; subjektiivinen psykologinen tuntemus, joka nousee epärealistisen itsensä havainnoimisen ja arvioimisen pohjalta.

Lihomisen tunne useimmiten vaihtelee paljonkin saman päivän aikana, riippuen erilaisista tilanteista ja tapahtumista arjessamme. Yhtenä hetkenä olo tuntuu kevyemmältä ("laihtuneelta"), toisinaan raskaammalta tai painavammalta ("lihonneelta") – painon todellisista muutoksista riippumatta. Todellisuudessa subjektiivisella lihomisen tunteella ja objektiivisella kehonpainolla ja sen muutoksilla on usein lopulta vain vähän tekemistä keskenään: ne vaihtelevat kutakuinkin riippumatta toisistaan. Kehon muoto tuskin muuttuu niin nopeasti, kuin tuntemuksemme ja kokemuksemme lihomisestamme.

Lihomisen tunteen saattaa laukaista monenlaiset eri asiat:

Kehon tuntemukset, mm.:

• täyteyden tunne (syömisen jälkeen)

• turvotuksen tunne

• vatsan pömpötys

• reisien koskeminen toisiinsa

• vaatteiden kireys päällä

• naisilla kuukautiset

Erilaiset tunnetilat ja ajatukset, mm.:

• kielteiset tunteet, esim. alakulo, suru, pelko, jännitys

• ahdistus, hankala olla itsensä kanssa

• tylsyys, tekemisen puute

• yksinäisyys

• epäonnistumisen kokemus

• huonommuuden tunne (kun on vertaillut itseään muihin)

Oma käyttäytyminen:

• syöminen ylipäätään

• ongelmallinen syöminen: naposteleminen, ylensyöminen, ahminta, tunnesyöminen

• poikkeaminen omasta ruokavaliosta tai syömiseen liittyvistä säännöistä

• itsen vertaileminen muihin

• oman itsen, kehon, painon, koon, ulkomuodon jne. jatkuva tarkkaileminen

• keskittyminen omiin virheisiin ja ”vikojen” tarkasteleminen

Kyse ei varsinaisesti ole näistä asioista itsessään, vaan ennemmin kyse on omasta suhtautumisesta näihin erilaisiin ajatuksiin, kokemuksiin ja tuntemuksiin. Sen sijaan, että näistä tunteista, ajatuksista tai kehontuntemuksistaan päättelisi lihonneensa ja keskittyisi kehoonsa, kannattaa itseltä kysyä ”Miltä minusta oikeasti tuntuu juuri nyt – ja miksi?”, "Mistä tämä ajatus sai alkunsa?", "Mistä päättelen, että olen lihonut?", "Mitä se (painolukema, vaatteiden kiristys, vatsan pömpöttäminen, itsen vertailu muihin...) minulle merkitsee?".

Vaikka taustalla olisikin vain epärealistinen, ei-totuudenmukainen käsitys, se on kokemuksena kuitenkin aito ja voimakas. Pelon tunteen äärelle kannattaa siksi pysähtyä. Silloin voi miettiä, mitä oikeastaan pelkään silloin, kun pelkään lihovani. – Pelkäänkö, että en olekaan enää hyväksyttävä muiden silmissä? Menetänkö viehättävyyteni tai itsearvostukseni, jos lihon? Että lihominen ei lopukaan ja paisun kuin pullataikina? Että muut ajattelevat minun olevan tahdonvoimaton ja itsekuriton, laiska tai tyhmä, koska olen lihonut? Mistä oikeastaan on kyse silloin, kun lihominen ahdistaa?

Suhtautumista omaan itseen ja lihomiseen voi pohtia miettimällä, että hylkäisinkö ystäväni, jos hän lihoisi? Pitäisinkö työkaveriani laiskana ja itsekurittomana, jos hän keräisikin muutaman kilon? Pidänkö muita ihmisiä vähemmän hyväksyttävinä, jos heidän kehonsa muuttuisivatkin? On syytä miettiä, miksi olisi valmis noudattamaan erilaista logiikkaa itsensä kanssa.

Armollisuutta joutuu usein harjoittelemaan askel kerrallaan, esim. hiljentämällä sisäistä kriittistä ääntä, puhumalla itselleen hellämielisemmin, sallimalla itselleen luvan herkutella, olemalla syyllistämättä itseään sen jälkeen. Miten neuvoisi hyvää ystäväänsä vastaavassa tilanteessa? Harva olisi ystävälleen niin ankara kuin on itselleen.

Poikkeusajan määrittämä arki vaatii joustavuutta, sopeutumista, uuden oppimista ja uteliaisuuttakin. Siinä olisi huomattavasti tärkeämpää pystyä keskittymään omaan selviytymiseen ja jaksamiseen kehon muutosten sijaan. Muutoksista huolimatta arjesta voi kuitenkin tehdä omanlaistaan vaikka se onkin mennyt moni paikoin rikki. Kun pystyy löytämään arkeensa rytmiä ja jatkuvuutta, se auttaa turvaamaan myös omaa jaksamista ja turvallisuudentunnettaan kaiken muutoksen keskellä. Syömiseen keskittyminen tai kehon tarkkaileminen eivät tuo aitoa turvallisuutta, ainoastaan falskia kokemusta kontrollista ja mukahallinnasta.

Paino tai kehonmuoto ei määrittele kenenkään arvoa tai hyväksyttävyyttä. Kannattaa siis yrittää kaikin keinoin välttää nostamasta sitä jalustalle omassa itsearvioinnissaan. Sen sijaan, että nipistät syömisiäsi ja vahtaat kehoasi, pohdi sen sijaan seuraavia:

• Mikä tekee minut tyytyväiseksi? Mistä tunnen mielihyvää ja nautintoa?

• Mikä saa minut tuntemaan epävarmuutta tässä tilanteessa? Entä mikä minua helpottaa silloin, kun tunnen oloni hankalaksi?

• Mitkä kaikki asiat minua huolettavat? Entä, mitkä kaikki asiat ovat oikeastaan ihan hyvin? Mistä asioista voin tuntea kiitollisuutta juuri nyt?

• Mitä asioita kaipaan tässä poikkeuksellisessa tilanteessa? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja merkityksellisiä?

• Miten voisin toimia enemmän itseni hyväksi, enkä kehoani vastaan?

Photo by Wand_Prapan/iStock / Getty Images