Saako toisen ulkonäköä kommentoida?

Toisen ulkonäön kommentoiminen on useimmiten ongelmallista koska emme lähtökohtaisesti voi tietää, miten toinen ihminen (ulkonäkökommentin kohde) ottaa kommentimme vastaan ja mitä se hänessä herättää. On toki totta, ettemme voi olla 100% vastuussa siitä, miten toinen ihminen ottaa tekomme tai sanomisemme, mutta sosiaalisissa tilanteissa olemme kuitenkin velvoitettuja olemaan huomaavaisia ja huomioon ottavaisia. On paljon muitakin keinoja tuottaa hyvää mieltä tai antaa kohteliaisuuksia toiselle, kuin hänen ulkonäkönsä kommentoiminen.

Useimmiten ulkonäön kommentoiminen asettaa toisen myös altavastaajan asemaan, erityisesti siinä tilanteessa, jossa sen kohde ei ole kysynyt mielipidettäsi omaan ulkonäköönsä. Sanoilla on valta ja kommentoimalla harjoitat valtaa; kun otat kantaa toisen ulkoiseen olemukseen, ylität hyvin henkilökohtaisen rajan ja koskemattomuuden. Toisen keho kun on hänen omaisuuttaan ja sen kommentoiminen hänen oma oikeutensa, ei kenenkään muun. kommenttiesi kautta myös määrittelet toista ihmistä. Ja teet sen omista lähtökohdistasi käsin. Samalla tulet ottaneeksi kantaa siihen, minkälainen ihminen on ulkoisesti oltava tullakseen hyväksytyksi tai ihailluksi tai ansaitakseen positiivista huomiota. Mieti siis tarkkaan, mitä haluat kommentillasi viestittää?

Ulkonäkökeskeisten ja erityisesti paino-/kokosidonnaisten kommenttien viljeleminen on miinakenttä, jossa todennäköisimmin astuu miinaan. “Oletko laihtunut?” -kysymys piirtyy monen (ainakin naisen) mielessä kohteliaisuudeksi mutta entäpä jos kommentin saaajan mielessä se piirtyykin kommentiksi siitä “miten lihava oikein olenkaan ollut?”. Ulkomuodon ja positiivisen kommentoinnin yhdistäminen on myös ongelmallista: laihduttamisen liittäminen kehuun nostaa ajatuksen, että laihtuminen olisi aina vain hyvästä. Moni syömishäirö alkaa, kun laihtumisesta seuraava positiivinen huomio ja sosiaalinen kiittely kiinnittääkin sairastuneen salakavalasti syömishäiriön oireisiin ja häiriintyneeseen kehosuhteeseen.

Ulkonäkökeskeinen kommentoiminen myös ylläpitää ulkonäkökeskeistä kulttuuriamme. Kun kommentoimme kenen tahansa ulkoista olemusta, esimerkiksi naapurin rouvan takamusta, uutisankkurin silmäpusseja tai ohikulkijoiden ulkomuotoa, otamme kantaa ulkonäkökeskeisyyden puolesta. Samalla kerromme millainen ihmisen pitäisi mielestämme olla. Ja, tulemme redusoineeksi tämän toisen ihmisen ainoastaan oman ulkoisen olemuksensa edustajaksi.

Sen sijaan, että kommentoimme toinen toistamme ensisijaisesti ulkonäköperustaisesti, miksemme kehuisi sitä, mitä osaamme, mihin pystymme, mitä vahvuuksia meillä on ja miten hyviä ystäviä olemme toinen toisillemme? Olemmehan paljon muutakin, kuin ulkonäkömme edustajia tässä maailmassa. Useimmiten myös olemme toinen toistemme kanssa ja seurassa aivan muiden syiden vuoksi kuin ulkonäön takia, joten miksi siis kehuisimme toisiamme tästä asiasta, jolla ei lopulta ole merkitystä yhdessäolollemme?

Ulkoinen olemuksemme, ulkonäkömme ei kuitenkaan edusta kokonaisuudessaan sitä, mitä olemme. Siis, kehukaamme toinen toistemme:

• persoonallisuudenpiirteitä ja

  luonnetta

  1. vahvuuksia ja voimavaroja

  2. tekemisiä

  3. ei-niin-putkeen menneitä suorituksia 

  4. yrittämistä 

  5. onnistumisia

  6. kykyjä ja suorituksia

  7. saavutuksia

  8. rohkeutta olla oma itsensä

  9. läsnäolemista

  10. ystävyyttä, työ- tai harrastuskaveruutta

  11. luottamuksellisuutta

  12. tavallisia asioita ja arkisia juttuja

  13. ja ihan vain olemista (kiitos kun olet <3)