Synnymme rakastamaan itseämme...

Syntymästä lähtien pieni ihmisenalku kerryttää kokemuksia itsestään ja maailmasta kehon, liikkeen, tuntemusten ja kosketuksen kautta. Miten vauvaa kosketetaan ja pidetään hyvänä, miten vauvan tarpeisiin reagoidaan ja hätää tyynnytetään – näistä kaikista kokemuksista vauva rakentaa alati laajenevaa käsitystä itsestään ja omasta arvostaan. Syntyy orastava kehonkuva ja kehotietoisuus. Vauva kasvaa, kehittyy ja alkaa hahmottaa olevansa äidistä ja muista ihmisistä erillinen yksilö, oma olento, jonka keho on oma erillinen kokonaisuutensa.

Pieni lapsi on luonnollisesti sinut oman itsensä ja kehonsa kanssa. Lapsi kokee ylpeyttä omasta kehostaan ja ihailee estoitta itseään ja kehoaan: hänelle oma keho on parasta maailmassa! Kasvaessa ja kehittyessä omaan kehoon ja sen ominaisuuksiin tutustuminen on taianomainen löytöretki siihen, mihin kaikkeen oma keho pystyykään. Pieni lapsi ei vielä osaa arvottaa yhtä raa’asti omaa kehoaan kuin me aikuiset.

Kehollinen itsetunto kehittyy vuorovaikutuksessa lapselle tärkeiden ihmisten kanssa. Lapsi suhteuttaa itseään ja omaa kehoaan ympärillä oleviin ihmisiin ja sosiaaliseen todellisuuteen. Lapsen kokemat keholliset – ja yhtä lailla emotionaaliset ja psyykkiset – kokemukset sisäistyvät kehonkuvaksi ja keholliseksi itsetunnoksi. Siksi pienten lasten iloa ja ylpeyttä itsestä ja omasta kehosta ja sen ominaisuuksista tulisi suojata kaikin keinoin niin, että aikuisenakin voisi tuntea ylpeyttä itsestään ja kehostaan, olla tyytyväinen itseensä ja juuri omanlaiseen kehoonsa.

Lapsuus on kehon nopean kasvun ja uusien taitojen oppimisen aikaa. Keho kasvaa, ja sen mittasuhteet muuttuvat. Lapsen motoriset taidot kasvavat kohisten, ja maailma hänen ympärillään aukeaa. Oma keho pystyy yhä ihmeellisempiin asioihin, ja sen erilaiset ominaisuudet kiinnostavat lasta yhä enemmän. Varsinkin nopean kasvun vaihe voi kuitenkin tehdä lapsen kömpelöksi ja epävarmaksi omasta kehostaan ja sen ulottuvuuksista. Silloin lapselle on erityisen tärkeää kuulla merkityksellisiltä muilta ihmisiltä, että oma keho on hyvä ja että lapsi on taitava ja ihana sellaisenaan.

Lapsen kehonkuva ja itsetunto rakentuvat hyväksynnän tunteesta ja onnistumisen kokemuksista ja muokkautuvat pala palalta ympäristöstä saatavan palautteen perusteella.

Murrosiässä keho käy läpi valtavan myllerryksen muuttuessaan lapsen vartalosta aikuisen mittoihin. Vaikka keho kokee huomattavia ja usein hyvin nopeitakin muutoksia, mieli kypsyy paljon hitaammin. Keho saattaa alkaa muistuttaa jo aikuisen kehoa, mutta mieli on vielä lapsenkengissä. Murrosikäisen mieli ei aina ole valmis ottamaan vastaan isoja kehon muutoksia. Fyysiset muutokset ja oman kehon uudet piirteet voivat tuntua pelottavilta ja usein kiusallisilta. Isot muutokset omassa kehossa voivat tuntua hankalalta hallita tai jopa hallitsemattomilta. Muuttuneita mittasuhteita voi olla vaikea hahmottaa, pitkäksi venähtäneet raajat voivat tuntua vierailta ja nuoresta voi tuntua kömpelöltä omassa kehossaan. Uudenlaisen, muuttuneen kehon sisällä ei ole helppo olla, kun sitä ei tunnista omakseen. Nuoruuden yksi keskeisimmistä kehityshaasteista onkin tutustua omaan muuttuneeseen kehoon ja hyväksyä sen uudet piirteet.

Samaan aikaan kun nuorelle olisi kaikkein tärkeintä olla samanlainen kuin muut, yksilölliset erot ovat juuri suurimmillaan. Tässä iässä moni nuori painiskelee omaan kehoon liittyvien kysymysten ja epävarmuuksien kanssa. Huolet omasta kehosta ja kehonkuvan haasteet korostuvat, mutta harva nuori uskaltautuu puhumaan niistä vertaisilleen. Jos nuori itse ei ole tyytyväinen omaan kehoonsa, hän saattaa erehtyä ajattelemaan, että myös muut ovat sitä mieltä. Varsinkin, jos nuori joutuu kuulemaan muilta haavoittavia kommentteja omasta kehosta, ulkomuodosta tai ulkonäöstä, ne saattavat sisäistyä nuoren omaksi mielensisäiseksi todellisuudeksi. Se kyseenalaistaa nuoren kokemuksen omasta kelpaavuudesta juuri silloin, kun tärkeintä olisi sopia joukkoon ja olla yksi muista.

Jokainen meistä kipuilee enemmän tai vähemmän oman kehonsa kanssa silloin, kun se kasvaa kaikkein voimakkaimmin. Nuoruudessa meillä ei kuitenkaan ole aina riittävästi mielen työkaluja kohdata kaikkia tunteita ja ajatuksia, joita muuttuva keho meissä herättää. Moni nuori onkin varsin hukassa omassa kehossaan. Silloin kehosuhteessa saattaa tapahtua notkahduksia ja kehonkuvassa ilmetä haasteita. Ohimenevinä ne kuuluvat elämään ja aikuiseksi naiseksi kasvamisen kipuihin. Lapsuudessa ja nuoruudessa vahvaksi muodostunut kehosuhde kestää kyllä suuretkin muutokset ja joustava kehonkuva mukautuu muuttuvaan kehoon.

Toisinaan kehonkuva kuitenkin säröytyy ja kehosuhteen haasteet vievät elämän alamäkeen. Siksi niihin pitää suhtautua vakavasti heti niiden ilmi tullessa. Tänä päivänä yhä nuoremmat ja yhä useammat lapset ja nuoret kärsivät kuitenkin kehonkuvaan liittyvistä haasteista. Ne näkyvät muun muassa itsetunto-ongelmina, epävarmuutena, masentuneisuutena, ahdistuksena, yksinäisyytenä, koulukiusaamisena, syömishäiriöinä, koulupoissaoloina ja pahimmillaan itsetuhoisuutena.

On meidän aikuisten vastuulla taata lapsillemme ja nuorillemme turvallinen kasvualusta. Meidän aikuisina on tehtävä kaikkemme voidaksemme taata lapsillemme kehorauha - rauha kasvaa omanlaisekseen upeaksi yksilöksi, ilman ulkonäköpaineita ja ristiriitaisia kasvavaan kehoon kohdistuvia vaatimuksia.