Ahmimisen psykologiaa
”Ahmin, kunnes olen liian ähkyssä ja tunnen itseni iljettäväksi ja ihraiseksi palloksi. Mutta ahmiminen on kannattavaa, koska olen kuitenkin saanut makunautinnon, suuhuni jotain pureskeltavaa sekä ajatukset siirrettyä muualle. Eikä ruoka koskaan sano vastaan tai pahoita mieltäni: se tulee aina mielellään ostoskoriini ja ujuttautuu pala palalta luokseni.”
Ote kirjasta Irti Ahminnasta (Duodecim, 2013)
Ahmiminen ei ole vain harmitonta herkuttelua, satunnaista syöpöttelyä tai kausittaista napostelua. Ahmiminen on käsistä karkaavaa, hillitöntä syömistä jota ei voi lopettaa, vaikka haluaisi. Ahmimishetkessä syödään nopeasti valtavan paljon ja yleensä ähkyyn asti, vaikka ei välttämättä ole edes nälkä. Tyypillisesti tämä syömiskohtaus tapahtuu yksin ja salassa muilta, koska syödyt ruokamäärät hävettävät. Ylenmääräisestä syömisestä saattaa saada hetken helpotuksen, mutta pitkällä jänteellä ahmimista seuraa kuitenkin itseinhoa, masennusta, syyllisyyttä, pettymystä ja häpeää.
Jos ajatellaan ahmintaa fysiologisena ilmiönä, se on kehon keino korjata nopeasti puutteellinen ravitsemustila. Liian vähästä syömisestä seuraavaa voimakasta fysiologista nälkää on vaikea mielen tasolla vastustaa. Syödessä katoaa hallinnan tunne, kun keho pyrkii ylikompensoimaan nälkätilaa ja santsaamaan varastoon (sen varautuessa taas uuteen "nälänhätään"). Evolutiivisesti on ollut aikoinaan tarkoituksenmukaista voida ahmia paljon kerralla, ja varastoida ylijäämä rasvakudokseen niukemman ravitsemuksen aikoja paikkaamaan. Geenimme elävät edelleen siinä uskossa, että nälänhätä saattaa uhata koska tahansa. Kehon kannalta on siis loogista, että kun ruokaa on saatavilla, sitä kannattaa santsata - varsinkin jos keho on ollut ruoan vajeessa. Siksi käydessämme syömään ylitsepääsemättömän nälkäisenä, hallinta herpaantuu helposti.
Ahmiminen on kuitenkin ensisijaisesti psykologinen ilmiö. Sellaisena se on riipaisevan kaksijakoinen: se tuo toisaalta helpotusta, toisaalta vaikeuksia. Ensisijaisesti ahmiminen on keino tukahduttaa, turruttaa ja tampata matalaksi hankalia olotiloja, tunteita ja ajatuksia. Kun maha tuntuu repeävän ähkyahmimisen päätteeksi, on pakko keskittyä siihen; voi väistää hankalat ajatukset eikä tarvitse kohdata vaikeita tunteita. Moni kuvaa ahmimista "nuijanukutukseksi". Ahmimisen jälkeinen väsymys ja voipumus tuntuu turvalliselta; kuin tuudittautuisi pumpuliin. Tarpeeksi paljon ahmimalla voi siis "sammua". Ahmimalla saa ajatukset konkreettisesti suunnattua muualle tarjoamalla itselle jotain muuta tekemistä. Toisissa tilanteissa herkuttelu, joka lopulta useimmiten valahtaa ahmimiseksi, saattaa olla keino palkita itseä onnistumisista tai lohduttaa itseä vastoinkäymisissä.
Ahmimisella on monta funktiota. Vaikeita tunteita ja ajatuksia ei tarvitse kohdata, kun ruoka toimii tunteiden tasaajana ja lohduttajana. Mutta vaikka hankalia tunteita tai ajatuksia yrittäisikin syödä pois, ne eivät syömisellä helpotu - päinvastoin. Ratkaisuaan odottavat ongelmat eivät nekään ratkea syömällä itsensä ähkyyn. Mitä enemmän syömisellä yrittää sietää, käsitellä ja säädellä ikäviä tunteita, sitä vähemmän niitä kykenee enää käsittelemään. Ahmiminen on kuin rikkaruoho: mitä enemmän sen antaa kasvaa, sitä enemmän se vie tilaa muilta ahdistuksenhallintakeinoilta. Lopulta muut oman olon helpottamiskeinot surkastuvat, eikä jäljelle jää kuin ahmiminen - joka rehottaa valtoimenaan kuin pahinkin rikkakasvi.
Mitä sitten voi tehdä, jos ahmiminen on muodostunut ongelmaksi?
- Lopeta heti laihdutteleminen, rajut laihdutusyritykset ja erilaiset kuureilut
- Löydä syömiseen hyvä säännöllinen rytmi: 3-4 tunnin välein (aloita aamupalalla!)
- Kiinnitä huomiota siihen, että syöt säännöllisesti, riittävästi ja mitään itseltäsi kieltämättä
- Katkaise ahmimisen noidankehä äläkä "nollaa" ahmimisia
- Opettele helpottamaan omaa oloasi muilla keinoin kuin ruoalla
- Älä päästä mieltä painavia asioita hallitsemattoman kokoisiksi
- Opettele tunnistamaan ja ennakoimaan tyypillisiä tilanteita, joissa syöminen karkaa käsistä
- Hae tarvittaessa asiantuntevaa apua (ks. myös Irti ahminnasta -omahoito-ohjelma)
”Ongelmasyömisestä on vaikea päästä eroon, koska ihminen lähtökohdiltaan on varmasti ennemmin vaikeita asioita karttava kuin ne kohtaava. Jotta voisi päästä ongelmasyömisestä eroon, pitää ensin kohdata itsessään ne asiat, jotka ajavat siihen. Jos ongelma olisi pelkkä syöminen, se olisi helppo asia saada kuntoon. Kyseessä on kuitenkin enemmän kuin vain kyltymätön rakkaus ruokaan, ja syyt ovat poikkeuksetta vaikeita asioita ja tunteita, usein monimutkaisia ja monisyisiäkin, joiden käsittelyä ennemmin välttelee kuin tarttuu niihin ja selvittää ne.”
Ote kirjasta Irti Ahminnasta
Lue lisää:
Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan (Duodecim, 2013)
Irti ahminnasta - omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo)