Avun hakemisesta ja sen vaikeudesta
Ennen avun hakemista moni pysähtyy kipeän kysymyksen äärelle: voinko hakea apua? Olenko oikeutettu saamaan hoitoa? Olenko tarpeeksi sairas hakeakseni apua? Ovatko oireeni tarpeeksi vakavat? Otetaanko minut todesta?
Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin. Joskus elämässä tulee hetki, jolloin ei jaksa enää yrittää sinnitellä itse. Silloin kannattaa hakea apua. Avun hakeminen kannattaa aina. Useimmiten jo pienikin puuttuminen helpottaa huomattavasti. Jo se, että saa sanotuksi ääneen kaipaavansa apua, tuottaa usein helpotuksen tunteen. Kun uskaltaa pyytää apua, sitä yleensä myös saa. Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää apua.
Mutta avun tarvitseminen ja sen pyytäminen saattaa nostaa myös hankalia tunteita pintaan: avuttomuuden kokemusta, häpeää, pettymystä, ahdistusta ja epävarmuutta. Saatat tuntea huonommuutta ja soimata itseäsi siitä, ettet pystynytkään yksin. Olet kenties pettynyt siihen, ettet päässytkään omin voimin enää eteenpäin. Ehkä häpeät oireitasi tai tunnet itsesi avuttomaksi niiden varastaessa jaksamisesi. Käyt kamppailua itsesi kanssa sen suhteen, yritätkö vielä itsenäisesti vai tunnustatko, ettet enää pärjää yksin.
Avun hakeminen on harvoin helppoa. Varsinkaan psyykkisen avun hakeminen. Psyykkisen avun hakemiseen liittyy monesti hieman huono kaiku, ikään kuin sillä saisi "hullun" leiman otsaansa. Aivan kuin olisi jotenkin huonompi, heikompi, jos tarvitsee psyykkistä apua - kuin jos kävisi lääkärissä hoitamassa jotain fyysistä vaivaa. Miksi ihmeessä masentunut mieli on niin paljon häpeällisempi vaiva kuin murtunut käsi? Tai, miksi arkea haittaavista, toistuvista paniikkikohtauksista on niin paljon vaikeampi puhua kuin juoksemista hankaloittavasta rasitusvammasta? Onko ahdistuneisuudesta kärsivä ihminen heikompi kuin sellainen, joka kärsii hammassärystä?
Entä jos asian ajattelisi toisin? Että avun hakeminen onkin osoitus - ei heikkoudesta - vaan rohkeudesta. Sen myöntäminen itselle, ettei enää pärjää itse, on jo itsessään rohkeaa. Avun hakeminen voi olla toisinaan valtavan pelottavaa. Rohkeutta ei kuitenkaan ole se, ettei pelkää. Rohkeutta on se, että tekee sitä, mitä pelkää - vaikka pelkää.
Uskalla hakea apua. Jo tänään. Koska sinä olet sen arvoinen. Ja olet oikeutettu apuun. Ei, et ole epäonnistunut vaikka tarvitset apua. Päinvastoin, olet rohkea kun haet apua. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin jos omat voimat eivät enää riitä tai oma jaksaminen ei kannakaan.
Haethan apua, jos et enää pärjää itseksesi?
Mistä apua?
www.mielenterveystalo.fi - oma-apua ja tietoa
www.syomishairioliitto.fi - tietoa ja vertaistukea syömishäiriöihin liittyen
www.mtkl.fi - mielenterveyden keskusliitto, tietoa ja vertaistukea
www.tukinet.net - kriisikeskus, tukea, tietoa, vertaispalveluita
www.apua.info - hyvinvoinnin ja mielenterveyden nettikirjasto
www.mielenterveysseura.fi - tietoa, tukea ja taitoja
www.mll.fi - Mannerheimin lastensuojeluliiton netti, tietoa ja tukea
www.minduu.fi - psykoterapiaan liittyvät palvelut