Järkevää syömistä ja ikuista painonhallintaa

Onko laihduttaminen ikuista?

Miksi niin moni meistä sortuu laihduttamisen kuureiluun? Miksi niin moni meistä noudattaa syömisissään dieettejä? Yksinkertaisesti, koska on niin paljon helpompaa olla laihdutuskuurilla ja seurata tiukkoja ohjeita kuin päättää itsenäisesti, mitä ja miten paljon syödä. On huomattavasti paljon hankalampaa tehdä vapaita valintoja kauppojen hyllyjen ruokarunsaudessa, kuin seurata ulkokohtaisesti määriteltyjä sääntöjä jotka kertovat mustavalkoisesti oikeat ja väärät valinnat.

Kukapa meistä ei olisi mielessään laskeskellut naistenlehtien/laihdutusoppaiden lupausten perusteella kuinka monta kiloa X viikon jälkeen on pudonnut, jos vain noudattaa tätä dieettiä, tuota kuuria tai sitä ruokavaliota. Tämän kuurin avulla laihdun niin ja niin monta kiloa. Nyt jos aloitan, olen laihtunut niin ja niin monta kiloa siihen ja siihen mennessä. Kunhan tämä dieetti ei vain karahtaisi kiville, kuten ne aiemmat...

"Kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat". Kaikenmaailman suurimmat painonpudottajat, tv-superdieetit ja fitness-ohjelmat markkinoivat ajatusta, että kärsimällä kuurin verran saavuttaa tavoittelemansa ihannevartalon. Mutta mitä tapahtuu kuurin jälkeen? Ongelma on siinä, että laihduttaminen perustuu kuuriajatteluun. Kuuri perustuu siihen, että jossain vaiheessa se loppuu. Kun kuuri loppuu ja tapahtuu paluu normaaliin, ongelmat alkavat. Ongelmien kasautuessa (lue: painon jojoillessa, herkuttelun karatessa hallinnasta, itseinhon hiipiessä peilistä...) useimmat meistä sortuvat uuteen dieettiin saadakseen painon ja syömisen taas takaisin hallintaan. Dieettien ja kuurien seuratessa toinen toistaan on noidankehä valmis.

Kukaan ei jaksa laihduttaa ikuisesti. Kukaan ei jaksa myöskään noudattaa lopun elämäänsä niin tiukkoja sääntöjä ja reunaehtoja, mitä itse itsellemme asetamme silloin kun turvaudumme syömisissä kuuriajatteluun. Laihduttamisen ja painonpudotuskeskeisen ajattelutavan sijasta olisikin parempi tavoitella sellaista olemisen tapaa, jota jaksaa noudattaa vielä ensi kesänäkin (unohda kesäkilojen tiputus-urakat), seuraavana talvena (kun pahin tammikuun katumuskuntoilu on jo hiipunut), sitä seuraavana keväänä (kesäksi kuntoon-kampanjat ovat hallaa itsetunnolle) ja niin edelleen. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Aivan alkuun, lopeta laihduttaminen. Niin yksinkertaista, ja kuitenkin aivan valtavan vaikeaa. On vaikea luopua sellaisesta seuralaisesta, johon on vuosien aikana voinut aina tiukan paikan tullen turvautua. (Ja ei, laihduttamisen lopettaminen ei tarkoita automaattisesti lihomisen alkamista). Katkaise laihdutuspuhe. Lopeta itsesi sättiminen ja tee töitä sen eteen, että pystyisit hyväksymään itsesi sellaisenaan. Vasta itsen hyväksymisen kautta voit vapautua itsesi kurittamisesta dieetein ja kuurein. Halua itsellesi hyvää ja hyvinvointia; tee kestäviä päätöksiä joita jaksat noudattaa läpi syksyn, kevään, kesän, talven.

Lopeta oman arvosi mittaaminen vaa'an numeroin ja mittanauhoin. Pysähdy miettimään, tavoitatko onnen oikeasti niiden tiputettujen kilojen jälkeen tai mahtuessasi yhtä pienempään kokoon? Oletko vasta sitten tyytyväinen, kun saavutat tuon tavoittelemasi ihannevartalon? Mikä on oikeastaan silloin eri tavalla? Vai onko ihannevartalo lopulta vain kaukana siintävä kangastus, joka katoaa kauemmaksi juuri kun olet saavuttamaisillasi sitä? Älä tavoittele ulkoisia muotteja tai median leipomaa (täysin vääristynyttä) ihannevartaloa - tavoittele mieluummin sisäisesti hyvinvoivaa kehoa ja mieltä.

Tähtää järkevään syömiseen. Hyvä arkisyöminen on säännöllistä, määrällisesti riittävää, joustavaa ja sallivaa. Älä nosta ruokaa liian korkealle jalustalle arjessa. Ruoka saa maistua hyvältä ja se saa olla nautinnollista, mutta se ei ole ainoa mielihyvän lähde. Ruokaa ei tarvitse hifistellä eikä suorittaa, eikä sen tarvitse olla eriskummallista tai eksoottista. Ihan tavallinen perusarkiruoka riittää, kun se on monipuolista ja ravitsevaa. Kun perusruokavalio on kunnossa, herkut ovat positiivisia sattumia, mutta niiden rooli ei ole liian suuri. Muista, ettei mikään ole ehdottomasti kiellettyä, ja herkutkin ovat sallittuja (tarpeenmukaisesti huomiota voi kiinnittää niiden määriin). Nauti ruoasta - ja kaikesta muustakin!

Laihduttamisen ei tarvitse olla ikuista. 

(Osittain sama) teksti on alunperin julkaistu Hidasta Elämää -sivuston Vieraskynässä (15.8.2017)