Treenaatko liikaa?

Mistä tietää, liikkuuko liikaa? Missä menee raja terveen ja sairaan liikkumisen välillä? Tässä muutama ajatus haitallisesta liikunnasta ja siitä, mitä on terve, terveyttä edistävä liikunta.

Varsinkin raskasta liikuntaa seuraa monesti niin voimakas mielihyvä ja myönteiset tuntemukset, että ne synnyttävät halun tai tarpeen liikkua lisää. Eikä siinä mitään, on hienoa jos ja kun liikunta on palkitsevaa ja sitä haluaa lisää. Sairaalloisessa liikunnassa tämä halu on kuitenkin liiallista, hallitsematonta tarvetta liikkua ja urheilla. Hallitsematon halu tai tarve näyttäytyy käytännössä urheilemisena, treenaamisena ja liikkumisena kaikenlaisista esteistä huolimatta, riskejä ottaen. Tähän liittyy myös voimakas pakonomaisuus: urheilua, treeniä ja liikkumista jatketaan siitäkin huolimatta, vaikka itsellä olisikin vamma, sairaus tai psyykkinen ongelma, joka johtuu liikunnasta tai pahenee siitä.

Sairaalloisesta liikkumisesta kertoo sekin, että elämä kiertyy urheilemisen ympärille ja se alkaa sanella päivittäisiä valintoja. Liiallinen urheileminen vie valtavasti aikaa ja arki pyörii paljolti treenaamisen ympärillä. Sairaalloinen suhde liikkumiseen saattaa näkyä myös tärkeiden velvollisuuksien (esim. perheen, työn tai opiskelun hyväksi tapahtuvia toimintoja, sekä harrastuksia) laiminlyömisenä tai vähentämisenä urheilemisen mahdollistamiseksi.

Liiallinen tai pakonomainen urheileminen muistuttaa jonkin verran (toiminnallista) riippuvuutta, sillä liikunnan yhtäkkisellä lopettamisella tai vähentämisellä voi olla vieroitusoireiden kaltaisia seurauksia, jotka lievittyvät heti treeniin takaisin palattaessa. Jos urheilemisen joutuu syystä tai toisesta keskeyttämään, tai sitä vähentämään (esim. rasitusvamman tai sairauden vuoksi), se johtaa nopeasti huonoon mielialaan (alakuloisuuteen, ärtyneisyyteen, ahdistuneisuuteen jne.), ja jopa unihäiriöihin tai nukahtamisvaikeuksiin. Toisaalta eräänlainen toleranssin kasvaminen on myös tyypillinen ilmiö sairaalloisessa liikunnassa: totutut ja odotetut myönteiset tuntemukset laimenevat samaa treeniohjelmaa jatkamalla, mutta palaavat, kun liikuntaa lisää entisestään. Tässä tapauksessa liiallinen treenaaminen on kuin kujanjuoksua itsensä kanssa – koskaan vain saamatta kiinni itseään.

Liikunta on sairaalloista, jos:

  • se on pakonomaista, ehdotonta ja joustamatonta eli omista aikatauluista, treeniohjelmista tai suunnitelmista ei voi joustaa ahdistumatta
  • se alkaa määritellä yhä enemmän elämää ja toisaalta estää muuta elämää (ystäville ei ole aikaa, harrastukset jäävät, opiskelut kärsivät)
  • sitä rytmittävät jyrkät säännöt ja siihen liittyy ankaruutta, ehdottomuutta, pakkoa, pelkoa, hallinnantunnetta ja sen menettämistä, mustavalkoisuutta, ahdistusta, itsekuria, jne.
  • yhden kerran väliin jääminen aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta, syyllisyyttä, itseinhoa tms.
  • on pakko liikkua vaikka keho ei kestä/jaksa/pysty (huolimatta esim. rasitusvammoista, ylirasitustilasta tms.)
  • tavoite tai mielikuva itsestä karkaa sitä kauemmaksi, mitä lähemmäksi sitä todellisuudessa pääsee (koskaan ei tunnu saavuttavan tavoitteitaan)
  • liikkuminen (tai koko elämä) alkaa olla yhtä suorittamista, jonka tavoite hämärtyy vähitellen
  • on jatkuvasti kilpajuoksussa itsensä ja oman kehonsa kanssa, eikä uskalla enää pysähtyä tai vetää henkeä tässä oravanpyörässä

Sen sijaan, terve liikunta on:

  • terveyttä edistävää – toisin sanoen sellaista liikkumista, joka tuottaa terveydellisiä hyötyjä mutta ei aiheuta terveydellisiä haittoja
  • kaikki sellainen fyysinen aktiivisuus, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja terveyskuntoon
  • sellaista liikkumista, jonka tunnuspiirteitä ovat säännöllisyys, kohtuukuormitus sekä jatkuvuus
  • joustavaa, iloa tuottavaa, ei pakonomaista liikkumista
  • sellaista urheilemista, josta voidaan joustaa liiaksi syyllistymättä
  • liikkumista liikkumisen ilon vuoksi, ei ainoastaan ulkoisten muottien tavoittelemiseksi, "suoritteiden" suorittamiseksi tai joustamattomien vaatimusten toteuttamiseksi

Treenaatko sinä liikaa?

Mitä sitten tehdä, jos huomaa treenin karanneen käsistä?

Ensimmäinen askel on järkeistää liiikunnan määrä ja laatu. Liikunnan tulisi olla terveyttä edistävää, ei sitä vievää. Toisin sanoen, sellaista liikkumista, joka tuottaa terveydellisiä hyötyjä mutta ei aiheuta terveydellisiä haittoja. Kun liikunta on kohtuullista, se rakentaa hyvinvointia tasapainossa hyvän ravitsemuksen ja riittävän levon kanssa. 

Tavoitteena on:

  • liikunnan ilon palauttaminen
  • liikkumisen joustavuus ja sallivuus
  • liikkumiseen liittyvien sääntöjen purkaminen
  • levon tärkeyden huomioiminen ja riittävän levon varmistaminen
  • kehon tuntemusten tunnistamisen oppiminen ja hyväksyminen
  • kehosta nauttimisen oppiminen

Tasapainoa on huolehtia sellaisesta fyysisestä aktiivisuudesta, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja terveyskuntoon. Terveyttä edistävän liikunnan tunnuspiirteitä ovat säännöllisyys, kohtuukuormitus sekä jatkuvuus, mutta saman aikaisesti se on joustavaa ja iloa tuottavaa. Treeniohjelmasta voi ja pitää voida joustaa tarvittaessa ja syyllistymättä. Liikkumista ei silloin sanele pakonomaisuus, ehdottomuus, mustavalkoisuus tai jyrkät säännöt.

Kun liikkuu liikkumisen ilon vuoksi, eikä ainoastaan ulkoisten muottien tavoittelemiseksi, pakonomaiseksi suorittamiseksi tai joustamattomien vaatimusten toteuttamiseksi, liikunta tuottaa aidompaa nautintoa ja mielihyvää.

Jos huomaat treenaavasi liikaa, mitä voisit tehdä nyt heti saadaksesi tasapainoa tilanteeseesi?

Voisitko höllätä vähän tiukkoja vaatimuksiasi - ja hölläillä enemmän?

Miten saisit palautettua liikkumisen ilon?