Mitä väliä minusta...
Käsi sydämelle, mikä numero seisoo jonotuslapussasi? Tuntuuko sinusta usein siltä, että muut ohittavat sinut paitsi kassajonossa, myös yleisemminkin elämässä? Päästätkö usein läheiset ihmiset ohitsesi tai unohdatko kokonaan ottaa oman vuoronumerosi? Tuntuuko sinusta, että useimmiten tyydytät muiden ihmisten tarpeita – paitsi sen kaikista tärkeimmän ihmisen, itsesi? Sorrutko usein antamaan periksi ja myötäilemään muiden mielipiteitä? Aliarvioitko usein itseäsi? Siirrätkö itsesi mieluusti sivummalle, syrjään, jotta voit palvella muiden etuja? Unohdatko useimmiten omat tarpeesi, ajatuksesi, toiveesi, mielihalusi, koska ajattelet ehkä, että ne eivät ole sen väärtejä, tai ettet ole ansainnut niitä?
Kuinka monta kertaa olet ajatellut, että ”mitä väliä minusta, kun…”, ”oikeastaan, ei sillä nyt niin väliä ole, mitä minä ajattelen”, ”eipä väliä, vaikka en tänään ehtinyt tehdä sitä, mitä olin ajatellut, koska…”, jne…jne…?
Tätä kutsutaan välinpitämättömyydeksi itseä kohtaan. Välinpitämättömyys itseä kohtaan ei ole vain rakastamisen puutetta, se on suoranaista haitantekoa itsellesi ja hyvinvoinnillesi. Et voi voida hyvin, jos et huolehdi itsestäsi ja hyvinvoinnistasi.
Oletko miettinyt, kuinka kauan voit jatkaa omien etujesi sivuuttamista tai tarpeidesi unohtamista? Jos aina annat tilaa muille ja päästät muut edellesi, milloin tulee sinun vuorosi? Kuinka pitkälle olet valmis uhraamaan itseäsi, aikaasi ja vaivaasi muiden eteen? Mitä oikeastaan saat uhrautumisellasi ja itsesi unohtamisella? Ja, onko se sen arvoista?
Lentokoneissa ohjeistetaan hätätilanteen sattuessa laittamaan aina happinaamari ensin omille kasvoilleen ja vasta sitten auttamaan muita. Vaikka vastuullasi olisikin monta autettavaa, et kuitenkaan voi auttaa muita, ellet itse auta ensin itseäsi. Et voi loputtomiin huolehtia vain muiden hyvinvoinnista, ellet samalla huolehdi omastasi. Muuten palat loppuun. Samoin, et voi saavuttaa muilta arvostusta, ellet ensin arvosta itse itseäsi. Mitä useammin sivuutat omat tarpeesi, ja huolehdit vain muiden tarpeiden toteutumisesta, sitä todennäköisemmin sinulta sitä myös odotetaan.
Välinpitämättömyydestä itseä kohtaan muodostuu nopeasti ja salakavalan vaivihkaa itsestäänselvyys. Miten siitä sitten voisi pyristellä irti?
Tässä muutama idea:
- Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi – ilman sitä sinulla ei ole antaa muillekaan mitään.
- Kunnioita omia voimiasi, kuuntele itseäsi ja huolehdi jaksamisestasi.
- Opettele asettamaan omat tarpeesi ensisijaisiksi.
- Älä enää päästä muita etuilemaan ohitsesi – aja itse omia oikeuksiasi.
- Jos oikeuksiasi poljetaan, nouse puolustamaan itseäsi, älä vain niele kaltoinkohteluasi.
- Lopeta muiden kynnysmattona toimiminen, älä anna muiden loukata ja käyttää hyväkseen sinua.
- Laita rajat muiden liiallisille vaatimuksille, älä suostu kaikkeen harkitsematta.
- Opettele sanomaan ei ystävällisesti, mutta jämäkän päättäväisesti.
- Opettele delegoimaan ja jakamaan vastuuta kaikilla elämän eri osa-alueilla.
- Pyydä päättäväisesti sitä, mitä haluat ja toivot.
- Opettele vaatimaan itsellesi kunnioitusta ja ansaitsemaasi arvostusta.
- Kun ilmaiset itseäsi ja ajatuksiasi, tee se selkeästi, jämäkästi ja päättäväisesti.
- Seiso omien mielipiteidesi takana, vaikka kohtaisitkin vastustusta.
- Nosta esiin omia vahvuuksiasi, ole ylpeä itsestäsi ja aikaansaannoksistasi, ominaisuuksistasi.
- Anna itsesi näkyä, älä kätke itseäsi tai piilottele muiden näkymättömissä.
- Älä vähättele itseäsi vaan osta rohkeasti esiin omia saavutuksiasi.
- Opettele ottamaan vastaan kehuja, kannustuksia ja kohteliaisuuksia.
- Kunnioita itseäsi, työpanostasi, aikaasi, vaivannäköäsi, jne. Silloin myös muut tekevät niin.
Mitä näistä voisit kokeilla jo tänään?