Miten kasvattaa lapsen kehoitsetuntoa?

Kehoitsetunto on käsitys itsestä ja siitä, minkälainen oma keho on, mihin se pystyy ja mikä on sen arvo.

Myönteinen kehonkuva, minäkäsitys, vahva itsetunto ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. On tärkeää, että lapsi oppii jo varhain arvostamaan omaa kehoaan – ja ennen kaikkea, että hän oppii arvostamaan kehoaan sellaisena kuin se on. Kun lapsi – ja erityisesti myöhemmässä elämänvaiheessa nuori - arvostaa ja kunnioittaa omaa kehoaan, hän tietää, miltä asiat itsestä tuntuvat, mikä tuntuu hyvältä ja mikä on itselle hyväksi. Silloin hänen ei tarvitse toimia omaa kokemustaan vastaan ulkoisista paineista johtuen, miellyttääkseen muita tai tavoitellakseen muiden arvostusta. Vahva kehoitsetunto on sitä, että lapsi ja nuori ottaa itse vastuuta kehostaan, sen hyvinvoinnista ja toisaalta osaa huolehtia siitä.

Aikuisen tärkeä tehtävä on kasvattaa lasta arvostamaan itseään ja omaa kehoaan juuri sellaisena kuin hän on, pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan ja kehittymään omalla tahdillaan. Kehoitsetunto muotoutuu jo aivan lapsuudessa – syntymästä saakka pikkulapsi kokee ylpeyttä omasta kehostaan. Vanhempien tulisikin suojella ja varjella tätä kaikin tavoin – ja toimia puskurina silloin, kun lapsen itsetunto on uhattuna tai koetuksella. Lapsen tulisi voida tuntea olevansa sellaisenaan oikeanlainen - täysin riippumatta siitä, minkälainen hänen ulkoinen kehonsa on.

Kehoitsetunnon kasvattamisen tavoitteena on:

• Myönteinen minäkäsitys ja positiivinen kehonkuva
• Myönteinen asenne omaan kehoon ja toisten kehoihin
• Realistinen oman itsen havainnointi
• Avoin ilmapiiri kehontuntemuksista ja kehosta puhumiseen
• Myönteinen sanasto oman kehon kuvailuun
• Perustaidot tunteiden tunnistamisessa ja niiden kehollisesta kokemisesta
• Taito erottaa mikä tuntuu hyvältä vs. mikä tuntuu huonolta omassa kehossa
• Itsestä ja omasta kehosta huolehtimisen taidot ja tiedot

Miten myönteisen kehoitsetunnon voisi saavuttaa?

Tässä muutama vinkki:

-       Kerro lapsellesi, kuinka ainutlaatuisen ihana, upea ja arvokas hän on! Kehu ja ihastele lastasi päivittäin – et voi tehdä sitä liikaa! Kehu yhtä lailla lapsen taidoista, tekemisistä kuin ominaisuuksistaankin. Kehu lasta hänen luonteenpiirteistään ja sisäisistä ominaisuuksistaan ja kiinnitä huomio positiiviseen. Myös ulkonäölliset piirteet voit huomioida, kunhan kehujen pääpaino ei ole niissä. Tärkeintä on, että etsit monipuolisesti erilaisia asioita, joista voit sanoa aidosti hyvää.

-       Kosketa lastasi myönteisessä hengessä. Sylittele, hali, paijaa, silitä; kosketus tekee hyvää paitsi lapsellesi, myös sinulle. Huomaa kuitenkin se, että teet sen lapsen ehdoilla. Koskettaminen on sanaton keino kannustaa ja antaa positiivista palautetta. Yhteinen lähellä olo, sylitteleminen, silitteleminen, paijaaminen jne antavat lapselle viestin siitä, että hän on hyväksytty juuri sellaisenaan. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän turvallista kosketusta hän tarvitsee kehittääkseen myönteisen minäkäsityksen ja positiivisen kehonkuvan.

-       Puhu muista ihmisistä arvostavasti, myös itsestäsi. Itseäsi ja muita ihmisiä kohtaan osoittamasi arvostus heijastuu lapseenkin, joka mallintaa tapaa suhtautua itseen suoraan sinusta. Osoita arvostavasi kehoasi, rakastavasi itseäsi sellaisenaan, puhu itsestäsi myönteiseen sävyyn. Älä hauku, soimaa, kritisoi itseäsi lapsen kuullen. Kiinnitä huomio myös tapaan, jolla katsot itseäsi peilistä.

-       Älä vertaile lasta muihin. Kokemus siitä, että poikkeaa jollain lailla muista voi olla lapsen itsetunnolle kova kolaus. Jos lapsi vertailee itseään muihin, voitte yhdessä pohtia vertailun kohdetta ja miettiä ääneen sitä, mitä vertailun tuloksesta seuraa. Kiinnitä lapsen huomio omiin positiivisiin puoliin, mutta älä teilaa lapsen vertailun aihetta. Nosta erilaisuuden ja yksilöllisyyden hyviä puolia esiin.

-       Kartoita lapsen mielikuvia siitä, minkälainen hänen ”pitäisi” olla. Lapset elävät maailmassa, jossa joka suunnalta tulvii viestejä siitä, minkälainen tulisi olla tullakseen hyväksytyksi tai ollakseen pidetty. Keskustele lapsen kanssa hänen mielikuvistaan, kauneuskäsityksestään ja ihanteistaan. Hakekaa yhdessä positiivisia roolimalleja ja esikuvia. Tuo esiin median välittämän kuvan, kuvankäsittelyn ja sosiaalisen median luoman vaikutelman illuusio.

-       Huolehdi itse itsestäsi ja omasta kehostasi. Lapset ovat taitavia mallioppijoita, käytä sitä siis hyväksesi. Huolehdi omasta kehostasi, kohtele sitä kunnioittavasti ja panosta sen hyvinvointiin – lapsesi oppii samalla mallin, miten suhtautua omaan kehoonsa. Opeta lapsellesi, miten omasta kehosta voi ja kannattaa pitää huolta: esim. venyttelemällä, hiljentymällä välillä, ulkoilemalla, syömällä hyvin, jne.

-       Tutustu tunteiden kehollisuuteen. Tutki yhdessä lapsesi kanssa tunteiden kehollista kokemusta ja sitä, miten tunteet ilmenevät kehossamme. Tutustukaa tunteisiin, nimetkää niihin liittyviä kokemuksia ja tutkiskelkaa yhdessä, missä kohtaa kehoa tunteet tuntuvat. Opetelkaa yhdessä erilaisia keinoja tyynnyttää ja rauhoittaa itse itseään.

-       Opeta oman kehon kuuntelemista. Omaan kehoon tutustumisen ja sen kuuntelemisen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Kun lapsi tuntee oman kehonsa ja tunnistaa sen tarpeet, hän osaa huolehtia siitä hyvin. Tunnustelkaa yhdessä, miltä tuntuu tuulenvire iholla tai sadepisarat hiuksilla. Anna lapsen tutustua siihen, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja missä menee hänen kehonsa rajat.

-       Harrasta ja liiku lapsesi kanssa hyvällä mielellä. Panosta yhteisiin harrastus- ja liikkumishetkiin, tee näistä yhdessä olon hetkistä rentoja ja mutkattomia, äläkä lastaa niihin suoriutumispaineita. Rento liikkuminen tuo lapsellesi – ja sinulle – iloa, onnistumisen kokemuksia, pystyvyyden tunnetta ja mielihyvää. Nämä vahvistavat myönteistä minäkäsitystä ja positiivista kehonkuvaa. Samalla kokemus omasta kehosta, sen rajoista ja toiminnoista vahvistuu.

-       Ole lapsellesi läsnä. Kun olet aidosti läsnä, myös lapsesi oppii olemaan läsnä tässä hetkessä ja omassa kehossa. Läsnäoleva vanhempi on myös tarkkaavaisempi, jolloin huomaat nopeasti jos jokin asia lapsen kehossa tai suhtautumisessa siihen muuttuu. Puutu muutoksiin ajoissa ja nosta asiat avoimeen keskusteluun.

Opeta lapsellesi se, että oma keho on kallisarvoisin aarre, joka hänellä on. Sitä pitää suojella ja varjella – mutta sitä saa myös ihailla ja siitä saa olla ylpeä.

Parasta (keho)itsetunnon kasvattamista on korostaa lapselle se, että hän on hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on.