Muutama sana kehopositiivisuudesta

Samaan aikaan kun ympäröivän yhteiskuntamme silmissä keho on yhä kiihtyvän tyytymättömyyden, kurittamisen ja suorittamisen kohde, kehopositiivisuusaate on löytänyt jalansijaa vastalauseena tälle itsetyytymättömyyden mantralle. Mutta mitä kehopositiivisuus oikeastaan tarkoittaa?

Kehopositiivisuus tarkoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi kaikenlaisten kehojen kunnioittamista, arvostamista ja hyväksymistä sellaisenaan. Se on sen tosiasian tunnustamista, että jokainen keho on aina arvokas riippumatta siitä, minkä kokoinen ja muotoinen tai mallinen se on. Kehon arvo on aina absoluuttinen, eikä sitä voi kukaan toinen kyseenalaistaa. Kehon arvo on kuin ihmisoikeus - se on jokaisella ihmisellä kehon kokoon, muotoon tai malliin katsomatta. Kuin ihmisoikeus, saamme sen syntymälahjanamme, syntyessämme kehoomme. Tämä synnyinoikeus ei vähene eikä muutu vaikka kehon ulkoiset ominaisuudet tai mittasuhteet muuttuisivatkin. Sellaisena se on kehon ulkoisista ominaisuuksista riippumatonta oikeutusta olla olemassa. Keho on aina arvokas ja se on aina yhtä arvokas tilanteesta tai ajankohdasta riippumatta.

Kehopositiivisuus on myönteistä, hyväksyvää, lempeää ja armollista suhtautumista omaan kehoonsa. Se on oman kehon arvostamista ja kunnioittamista sekä sen hyväksymistä kaikkine ominaispiirteineen, muotoineen, kuoppineen, muhkuroineen, arpineen, sileyksineen ja epätasaisuuksineen. Se on oman kehon hyväksymistä rakkauden ja huolenpidon arvoisena. Se on hyvän haluamista itselle - saman hyvän sallimista omalle keholleen, mitä soisi jollekin muunlaiselle keholle.


Toisinaan kehopositiivisuus tulkitaan vain lihavuuden ihannoinniksi, mitä se ei missään nimessä ole, vaan osoittaa vain asian täydellistä väärinymmärtämistä. Kehopositiivisuus ei myöskään ole uhka kenenkään terveydelle, päinvastoin. Kehopositiivisuus ja terveys eivät ole toisiaan poissulkevia asioita vaan ne tukevat toinen tosiaan. Ylipäätään, kehopositiivisuuden ei pitäisi olla uhka yhtään kenellekään - päinvastoin, se on mahdollisuus löytää uusi myönteisempi ja hyväksyvämpi asennoituminen niin omia kuin toistemme kehoja kohtaan. 

Aivan liian usein kohtelemme kehoamme kaltoin, puhumme sille rumasti, kuritamme sitä ja laiminlyömme sen hyvinvointia. Jos oman kehon hyväksyminen on ehdollista, sidoksissa johonkin kokoon, muotoon, painoon tai lukemaan, siinä ei voi hyvin niin kauan kuin ei ole saavuttanut tavoitettaan. Vaikka hyvinvointi siintelisikin tavoitteena, oman kehon kurittaminen tai sen rankaiseminen ei kuitenkaan tuo pitkäjänteistä hyvinvointia, vaan pikemminkin pahoinvointia. Silloin arkielämään (esim. syömiseen tai liikkumiseen) liittyviä valintoja ei tee, koska haluaa itselleen hyvää vaan pikemminkin itsensä rankaisemisen kautta tai siksi, että ostaa itselleen hyväksymistä.

Itsensä hyväksymisen ei pitäisi olla ehdollista tai paino- tai kokosidonnaista.

Sen sijaan, kun itseensä pystyy suhtautumaan myötätuntoisesti ja hyväksyvästi, haluaa myös pitää itsestään huolta. Kun opettelee hyväksymään itsensä ensin sellaisenaan, myös haluaa itselleen enemmän hyvää (eli hyvinvointia) tässä hetkessä eikä sitten vasta kun on saavuttanut jonkun tavoitteen (laihtunut, tms). Itsensä hyväksyminen lähtee useimmiten liikkeelle siitä, että vähitellen siedättää itse itseään – itselleen, omalle keholleen, peilikuvalleen. Itsestä kannattaa myös pyrkiä määrätietoisesti löytämään niitä puolia, joista pitää ja joihin voi suhtautua rakkaudella tai edes myötätunnolla. Itsemyötätunnon kautta kasvaa halu hoitaa kehoaan, tahtoa sille hyvää ja huolehtia sen hyvinvoinnista. Koska on oikeutettu samaan hyvään, minkä soisi kenelle tahansa muulle.

Kun oman itsen ja kehon hyväksyminen ei ole sidoksissa ulkoisiin mittareihin, ominaisuuksiin tai tavoitteisiin, vaan kehon arvo on itseisarvoinen tosiasia, mahdollistuu aito hyvinvointi omassa kehossa. 

KEHOPOSITIIVISUUTTA SINULLE toivoo Katarina