SYLI-kummi 2018 -ehdokkuus

Minulla on suuri kunnia olla vuoden 2018 SYLI-kummiehdokas!

Syömishäiriöliitto valitsee vuosittain oman SYLI-kummin. SYLI-kummit ja äänestykseen valitut henkilöt ovat tehneet tunnetuksi Syömishäiriöliittoa tai lisänneet syömishäiriötietoutta liiton arvoihin sopivalla tavalla. Mukana äänestyksessä on ollut myös henkilöitä, jotka ovat kyseenalaistaneet ja haastaneet vallitsevia ulkonäköihanteita ja laihdutuskeskustelua. Tämän vuoden äänestyksessä on ensimmäistä kertaa mukana myös muita kuin henkilöitä eli yhteisöjä, tahoja, organisaatioita ja kampanjoita.

Mukana on itseni lisäksi:

• — Kehopositiivinen 365 -kollektiivi
• — Rav.asiant. Patrik Borg
• — Rav.ter. Leena Putkonen
• — Rav.ter. Ulla Kärkkäinen / BITE - haarukassa hyvinvointi
• — Tampereen syömishäiriöyksikkö
• — Tytti Shemeikka / Vatsamielenosoitus
• — Älä mahdu muottiin -projekti

Oma ehdokasesittelyni kuuluu näin:

“Katarina Meskanen on erikoistunut syömisen psykologiaan, syömishäiriöihin ja niihin liittyvien ilmiöiden hoitoon sekä syömisen ja painonhallinnan erilaisiin pulmiin. Katarina näkyy usein mediassa tunnesyömiseen tai ahmimiseen liittyvien artikkelien ja keskustelun yhteydessä. Katarinan kirja Pysäytä tunnesyöminen -kirja ilmestyi elokuussa ja on saanut erinomaisen vastaanoton sekä aihepiirin kanssa kamppailevilta että ammattilaisilta.”

Tämä ehdokkuus on ehdottomasti oman syömishäiriötyöni ja urani yksi huippuhetkistä. Olen niin onneissani, että työtäni syömishäiriöiden eteen arvostetaan. Koska teen sitä sydämestäni käsin, en työkseni. Kiitos Syömishäiriöliitto, otan nöyrän kiitollisena ehdokkuuden vastaan.

Tässä äänestyksessä toivon voittoa jokaiselle. Sillä kun yksi voittaa, me kaikki voitamme. Ennen kaikkea tämän äänestyksen myötä toivon voittoa ja näkyvyyttä Syömishäiriöliiton timanttiselle työlle. SYLI on sydämeltään ihmisen kokoinen järjestö, joka tekee sitkeää, väsymätöntä työtä kaikkien syömishäiriöistä kärsivien ja heidän läheistensä hyväksi. Olen aivan hurjan onnellinen siitä, että saan tehdä yhteistyötä SYLIn kanssa.

Työssäni ehkä tärkeimpänä ja merkityksellisimpänä pidän mielipidevaikuttamista. Siihen pyrin aina vain kun mahdollista kaikessa omassa toiminnassani, viestimisessäni, niin mediassa esilläolemisessani kuin (ja ennen kaikkea) ruohonjuuritasolla omassa työssäni.

... Mitä sitten yleensä yritän painottaa ja mitä asenteita yritän muuttaa?

Tässä muutama pääteesini:

• Lopeta laihdutteleminen. Kuureileminen on takuuvarma keino saada paitsi oma aineenvaihduntansa sekaisin, myös ruokasuhteensa vinksalleen ja paino-ongelmansa pahenemaan. Mitä enemmän yrittää syömisiä hallita pakolla, sitä todennäköisemmin se riistäytyy käsistä. Myös, mitä enemmän yrittää säännöstellä syömisiään, sitä vähemmän enää uskaltaa niitä vapauttaa.
• Syömisen karkaaminen käsistä ei johdu heikosta itsekurista, heikosta tahdonvoimasta tai puutteellisesta mielen lujuudesta – oikeastaan päinvastoin, usein ongelmaa pahentaa ankaruus ja kriittisyys itseä ja kehoa kohtaan, sekä ankarat kurinpalautukset ja jyrkät ryhdistäytymiset. Muiden vihjailut itsekurista, ryhdistäytymisestä, päättämisestä tai itseä niskasta kiinni ottamisesta eivät auta, vaan päinvastoin suistavat syvemmälle syömisen suohon.
• Ylipäätään, syömisen ongelmia ei hallita ottamalla itseä niskasta kiinni vaan pikemminkin ottamalla itseä kädestä kiinni ja haluamalla itselle hyvää. Kun haluaa itselleen hyvä, tulee todennäköisemmin tehneeksi myös omaa hyvinvointia palvelevia valintoja. Itsensä hyväksymisen kautta tulee myös halu tehdä itselle hyvää.
• Laihduttaminen, painon pakottaminen tai syömisen hallinnoiminen eivät useimmiten ratkaise niitä ongelmia, joita niillä yritetään ratkaista – kun syömisen syyt ovat jossain muualla kuin syömisessä, ei niitä voi myöskään ratkaista pelkästään syömisen kautta.
• Kaikessa syömisessä ja yrittämisessä syyllisyys on huono kumppani. Syyllisyys ei saa onnistumaan ja yrittämään kovemmin, vaan päinvastoin: se vie ilon pienimmästäkin yrittämisestä. Syyllisyyttä seuraa häpeä, ei onnistumisen ilo.
• Kukaan ei onnistu, jos aina vain ruoskii itseään ankaralla itsekurilla, ehdottomilla vaatimuksilla ja kohtuuttomilla tavoitteilla. Eikä myöskään kukaan pysty enempään kuin tekemään senhetkisen parhaansa.
• Omaa onnistumista tai arvoa, merkitystä ihmisenä tai ihmisarvoa ei voi mitata vaa’an lukemalla, mittanauhalla, kehon koolla tai vaatenumerolla. Ihmisarvo ja oma arvo on itseisarvoinen tosiasia, joka on riippumaton kehon koosta, muodosta, painosta tai mittasuhteista. Itsensä hyväksymisen ei pitäisi olla ehdollista.

Näillä teeseillä mennään - eteenpäin, täydellä sydämellä ja ihmisen kokoisin askelin. 

// Katarina

P.S. Olethan jo käynyt antamassa äänesi vuoden 2018 SYLI-kummille?

Äänestää voit täällä: www.syömishäiriöliitto.fi - tutustu samalla Syömishäiriöliiton uusittuihin nettisivuihin!