Herkuttelu, ahmiminen, syömishäiriö...

Arkikielessä puhutaan herkuttelemisesta, ahmimisesta, tunnesyömisestä ja syömishäiriöistä usein jonkin verran sekaisin ja rinnakkain. Mutta mitä eroa näillä on? Miten ahmiminen eroaa herkuttelusta? Mitä on tunnesyöminen? Mistä tunnistaa sen, kärsiikö syömisongelmista vai syömishäiriöstä? Milloin häiriintynyt syöminen täyttää syömishäiriön tunnusmerkit?

MITÄ EROA HERKUTTELULLA JA AHMIMISELLA?

Harmiton herkuttelu on satunnaista nautiskelua ja nautinnon hakemista ruoasta. Sitä ei seuraa syyllisyys, pettymys tai itsesyytökset. Oikeastaan päinvastoin - herkuttelu tuo hyvän olon ja mielen. Herkuttelu on sellaista, jonka voi lopettaa niin halutessaan – ja hyvissä ajoin ennen kuin on ihan ähkyssä syödystä ruokamäärästä. Herkutteleminen on hyvin yleinen ilmiö, eikä siinä ole mitään ongelmallista (ellei sitten toistuva herkutteleminen ala vaikuttaa painoon).

Ahmiminen sen sijaan ei ole vain harmitonta herkuttelua, vaan se on käsistä karkaavaa, hillitöntä syömistä jota ei voi lopettaa, vaikka haluaisi. Ahmimiseen liittyy myös aina hallinnan tunteen menetys syömistilanteessa; tunne siitä, ettei sitä pysty keskeyttämään, ennen kuin on fyysisesti kykenemätön enää syömään enempää. Ahmimiseen liittyy myös aina pakonomaisuus: kerran aloitettuaan voi olla vaikea lopettaa syömistä kesken kaiken, tai itseään ei voi estää syömästä. Joskus syömisen keskeyttää vasta se, että herkut loppuvat - vaikka olo olisi ollut kylläinen jo aiemmin. Toisinaan syöminen jatkuu vielä pakonomaisena pitkäänkin varsinaisten herkkujen loputtua.

MITÄ ON TUNNESYÖMINEN?

Jos tunnesyöminen on harmitonta satunnaisherkuttelua ja laatuajan viettämistä itsensä kanssa, on kyse ennemminkin herkuttelemisesta tai mielihyväsyömisestä - eikä varmasti ole syytä huolestua. Mutta, jos syömisellä yritetään toistuvasti sietää, käsitellä ja säädellä tunteita, on tunnesyöminen ongelmallista tunteiden säätelemistä syömisen kautta.

Tunneperäinen syöminen aiheuttaa tyypillisesti ylensyömistä, joka voi olla pahimmillaan pakonomaista ähkyyn asti mättämistä. Tunneperäisessä ylensyömisessä ruoka ei aidosti helpota taustalla olevaa tunnetilaa, ja kun vaikea tunne taas palautuu tietoisuuteen, se ajaa jatkamaan syömistä edelleen tämän tunteen torjumiseksi. Näin syöminen tuntuu myös hallitsemattomalta. Tunteiden säätelyyn tähtäävä syöminen tapahtuu tavallisesti myös aika lailla tiedostamatta; senkin vuoksi se tuntuu vaikeasti hallittavalta ongelmalta.

MITÄ SYÖMISONGELMAT OVAT? MITÄ ON HÄIRIINTYNYT SYÖMINEN?

Yksittäiset syömisongelmat ovat yleensä yksittäisiä, tyypillisesti itsestään ohimeneviä ilmiöitä. ovat enemmänkin tapoihin ja toimintatottumuksiin liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi tapanapostelu tai vuosien saatossa muodostuneet epäterveelliset ruokailutottumukset. Ne eivät välttämättä edellytä ulkopuolista tukea tai hoitoa ratketakseen. Jos syömisongelmat kuitenkin jatkuvat ja alkavat haitata elämää merkittävissä määrin, voidaan puhua häiriintyneestä syömisestä. Häiriintynyt syöminen edellyttää useimmiten puuttumista.

Häiriintyneen syömisen tunnistaa mm. siitä, että syöminen tai syömättömyys valtaa ajatukset: vaikka ei haluaisikaan, pohdiskelee jatkuvasti syömisiään. Syömiseen liittyvät päätökset määrittävät vähintäänkin jossain määrin elämää. Esimerkiksi, syömisestä tulee vähitellen elämän keskipiste ja se alkaa syrjäyttää tilaa muilta elämään kuuluvilta asioilta. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos syömiset riistäytyvät käsistä vähän väliä: hallinnantunne pettää usein ja toistuvasti. Tai vaihtoehtoisesti, jos syömättömyys on toistuva tapa reagoida arjen ongelmiin, ristiriitoihin tai vaikeisiin tunteisiin. Häiriintynyttä syömistä leimaavat mustavalkoinen ajattelu, ehdoton jako kiellettyyn tai sallittuun, kireät säännöt ja joustamattomat vaatimukset. Häiriintyneestä syömisestä kertoo hyvin vahvasti myös se, että syömisiin liittyy häpeää: esimerkiksi syö pääasiassa salassa ja yksinään, koska syömismäärät hävettävät, tai pyrkii välttämään seurassa syömistä.

MISSÄ VAIHEESSA HÄIRIINTYNEESTÄ SYÖMISESTÄ TULEE SYÖMISHÄIRIÖ?

Häiriintynyt syöminen on syömishäiriön oire, mutta syöminen voi olla häiriintynyttä ilman kliinistä syömishäiriötäkin. Häiriintynyt syöminen täyttää syömishäiriön merkit, kun se toistuu ja alkaa haitata arkea ja toimintakykyä. Syömishäiriön erottaa häiriintyneestä syömisestä ja syömisongelmasta siis oireiden vaarallisuus ja niiden merkitys psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Syömishäiriöt aiheuttavat aina kärsimystä. Syömishäiriö vie hyvinvointia ja uhkaa terveyttä.

Syömishäiriö ei ole painosidonnainen häiriö eikä se välttämättä näy ulospäin millään tavalla. Syömishäiriö yhdistetään usein virheellisesti laihuuteen, vaikka vain pieni osa syömishäiriöistä kärsivistä täyttävät aliravitsemuksen kliiniset kriteerit - suurin osa sairastavista on normaali- tai ylipainoisia. Syömishäiriö-diagnoosi ei myöskään vaadi tiettyä (ali/yli)painoa (ainoastaan anoreksia-diagnoosissa otetaan kantaa alipainoon).

Häiriintyneen syömisen ei tarvitse täyttää diagnostisia kriteerejä häiritäkseen elämää. Niin sanotut epätyypilliset syömishäiriöt (joissa yksi tai useampi diagnostinen kriteeri ei täyty) ovat huomattavasti tyypillisiä syömishäiriöitä yleisempiä. Esimerkiksi tunnesyöminen voi varsinkin vaikea-asteisena olla luonteeltaan lähes ahmintahäiriötä vastaava tila. Toistuva tunnesyöminen myös altistaa syömishäiriön kehittymiselle. Raja ahmintahäiriön välille käy yhä liukuvammaksi, mitä vaikeammasta tunnesyömisestä on kyse. Moni myös mieltää olevansa tunnesyöjä, vaikka aidosti kärsii diagnosoitavasta ahmimisesta.

 MITKÄ OVAT SYÖMISEN VAARANMERKIT? MILLOIN ONGELMAAN KANNATTAA PUUTTUA?

Vaaranpaikka voi olla se, jos ei ole muita keinoja käsitellä hankalia tunteita kuin syömisen (tai syömättömyyden) avulla. Jos syömään ryhdyttyään on pakko syödä itsensä aina ähkyyn asti, ja varsinkin, jos itsensä syöminen ähkyyn asti on ainoa keino kokea turvallisuuden tunnetta, tapa rauhoittua tai hallita ahdistusta. Myös, jos syömisestä/syömättömyydestä seuraa ikävyyksiä, kuten paino-.ongelmia suuntaan tai toiseen. Erityisiä hälytysmerkkejä ovat, jos syömiseen liittyy häpeää tai syyllisyyttä, syömiseen liittyvät asiat ahdistavat tai masentavat. Myös se on varomerkki, jos itse huomaa pohtivansa, onko oma syöminen ongelma. 

 ~~~

Jos syöminen häiritsee elämää, se on merkityksellinen oire, johon kannattaa suhtautua vakavasti - oli kyse sitten herkuttelemisesta, ylensyömisestä, ahmimisesta tai tunnesyömisestä. Jos syömistä käyttää toistuvasti tunteidensa säätelemiseen, se kielii ongelmista. Ei tarvitse kärsiä mistään luokiteltavasta, kriteerit täyttävästä häiriöstä, tai diagnosoitavasta ongelmasta, että se häiritsee elämää. Oikeastaan, ei sinänsä ole väliä, mieltääkö syömisensä ongelmasyömisenä, häiriintyneenä syömisenä tai syömishäiriönä, jos se aiheuttaa harmia arjessa tavalla tai toisella, silloin siihen kannattaa puuttua. Nopea puuttuminen kannattaa, sillä mitä varhaisemmin ja aktiivisemmin asiaan tartutaan, sitä parempi ennuste.