Täydellinen syöminen

• Mitä on mielestäsi täydellinen syöminen?
• Pyritkö sinä täydellisyyteen syömisissäsi?
• Pysyvätkö syömisesi käsissä vai karkaako hallinnantunne joskus(usein)?
• Hallitsetko sinä syömisiäsi vai tuntuuko, että syömiset pikemminkin hallinnoivat sinua?

Onnistuminen syömisenhallinnassa tuo itsetuntoa, parantaa itsearvostusta ja antaa onnistumisen kokemuksia. Syömisiin keskittymällä voi hallinnoida montaa asiaa: omaa kehoa, ahdistusta, ihmissuhderistiriitoja – viime kädessä elämää. Syöminen edustaa koko elämää pienoiskoossa. Jos elämä näyttäytyy hallitsemattomalta ja kaoottiselta, syömiseen keskittymällä ja sitä hallinnoimalla saa hetkeksi turvaa ja selkeyttä. Mutta onko syömisiä hallittava täydellisesti, jotta elämä olisi tasapainossa, jotta ahdistus ei kasvaisi hallitsemattomaksi, tai jotta kurjat tunteet eivät puskisi pinnalle? Mitä tapahtuisi, jos syömisiään ei hallinnoisikaan – siis jos sen päästäisikin valloilleen? Riistäytyisikö syöminen täysin käsistä?

Jos sinulla on ajatus, että syömisiä on hallittava täydellisesti, kaikki siitä poikkeaminen on pahasta. Täydellisyydentarpeisessa syömisessä pienet yksityiskohdat saavat kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Herkut, ”epäterveelliset” ruoat, aiottua enemmän syöminen, omista säännöistä poikkeaminen ja mikä tahansa pienikin ”lipsahdus” tai harha-askel saavat silloin ikävän merkityksen: ne ovat ”repsahduksia”, luovutustappioita, epäonnistumisia jostain – siis täydellisestä syömisestä. Riski, että täydellinen syöminen menee pilalle pienestäkin ”epäonnistumisesta” on suuri.

Joustavuus ja salliva ajattelumaailma on vierasta perfektionistille, joka mittaa omaa onnistumistaan syömisen kautta. Täydellinen syöminen on onnistumista tiukkojen normien noudattamisessa, säädeltyä syömistä, ja ruokavalion suorittamista kurissa ja nuhteessa. Täydellisen syömisen kaita polku on kuitenkin niin kapea, että sillä kulkeminen on vaaroja täynnä – vaaroja siitä, että lipsahtaa tai astuu harhaan. Pienikin harha-askel muuten täydellisesti sujuneessa syömisessä on riittävä kaatamaan kaiken ja syy lytätä itsensä alimpaan maanrakoon.

Lopulta koko itsearvo ja elämänhallinta alkavat riippua syömisissä onnistumisesta.

Mutta tämä on raskas polku kulkea, sillä syömisissä ei voi koskaan oikeastaan onnistua täydellisesti. Täydellisyys on kuuluisa siitä, ettei sitä oikeastaan voi koskaan saavuttaa – se katoaa kuin liukas saippuapala märästä kädestä.

Syömisissä onnistuminen on kuin elohopea: mitä tiukemmin sitä yrittää puristaa nyrkkiinsä ja pakottaa tiettyyn muottiin (täydellisyyteen), sitä varmemmin se valahtaa pienimmästäkin raosta ulos ja leviää hallitsemattomasti ympäriinsä. Sen sijaan, jos pitää kämmentä avoimena ja antaa sen olla, se ei karkaa vaan asettuu omanlaisekseen.

Jos haluat saavuttaa sinuttelusuhteen syömisiin, et voi samaan aikaan tavoitella täydellisyyttä. Täydelliisyydestä (tai sen yrittämisestä) luopuminen voi tuntua vieraalta tai jopa pelottavalta, mutta se on välttämätöntä. Elämässäsi tulet kohtaamaan monia tilanteita, joissa kompuroit ja kompastelet – ja olet kaikkea muuta kuin täydellinen. Niissä tilanteissa sinua ei auta syömisten suorittaminen täydellisesti, vaan lempeän hyväksyvä, armollinen asennoituminen itseesi. Kun suhtaudut armolla itseesi etkä enää pingota syömisten kanssa, huomaat, että vähitellen syömisiinkin alkaa löytyä rentoutta ja joustavuutta. Kun mieli vapautuu pingottamisesta, syömiseenkin löytyy vähitellen tilaa, jopa iloa ja nautintoa.

Syöminen on aina epätäydellistä – ja hyvä niin.

Siksi teenkin ehdotuksen: täydellisyyden sijasta, entä jos tavoittelisitkin riittävän hyvää syömistä? 

Mitä riittävän hyvä syöminen tarkoittaisi sinulle tänään?