Laihduttaminen ei tee autuaaksi
Suurin osa naisista yrittää jossain vaiheessa elämäänsä muuttaa kehonsa ulkomuotoa tai -näköä vähentämällä syömistään tai lisäämällä liikuntaa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 95% naisista on yrittänyt joskus elämänsä aikana laihduttaa (vertaa tätä siihen, että vain noin 5% laihdutuskuureista onnistuu pitkällä tähtäimellä).
Haastattelututkimuksissa suurin osa naisista kertoo olevansa huolissaan painon noususta ja kertovat huolesta, ahdistuksesta ja epätoivon tunteista jos heidän painonsa nousee tai olisi noustakseen. Vastaavasti vain pieni osa naisista raportoi, etteivät ole olleet koskaan huolissaan omasta painostaan. Hurjaa - ja kurjaa.
Useimmat naiset kokevat painonnousun negatiiviseksi asiaksi. Painon nousun ei tarvitse välttämättä olla edes objektiivista, että se aiheuttaa huolta tai halua laihduttaa. Painon nousun tunne voi liittyä muun muassa kehon nestetasapainon vaihteluihin, vaatteiden istuvuuteen tai kiristävyyteen, väsymykseen, kuukautisiin tai muihin, siis kehon todellisesta painosta riippumattomiin syihin. Vastaavasti kun naisilta kysytään, milloin he kokevat olonsa omassa kehossaan parhaimmaksi, moni nainen raportoi kokevansa olonsa parhaimmaksi silloin kun keho tuntuu kevyimmältä ja näyttää hoikemmalta, esimerkiksi aamulla ennen syömistä tai vaikkapa syömättömän päivän jälkeen. Paino on siis hyvinkin subjektiivinen tunne. Mutta sillä on yllättävän suuri merkitys sille, miten suhtaudumme itseemme tai kehoomme.
Useimmiten huoli omasta painosta johtaa laihduttamiseen tai yrityksiin muuttaa kehon muotoa. Halu laihtua ja laihduttaa näyttäisi olevan nykyisestä painosta tai kehonkoosta riippumatonta. Kun tutkimuksissa naisilta kysytään pääasiallista syytä laihduttamiseen, suurin osa nimeää tyytymättömyyden omaan kehoon ja halun muuttaa omaa ulkomuotoa - vaikka taustalla olisivatkin terveydelliset syyt laihtua. He kokevat, että laihtuminen muuttaisi heidän elämänsä paremmaksi ja parantaisi itsetuntoa.
Kun kehoon liittyvä tyytymättömyys (tai pahimmillaan kehoviha) on pääasiallinen syy laihduttamiseen tai kehon muokkaamiseen, on vaakakupissa kuitenkin paljon riskejä. Laihduttamisyritykset kääntyvät nopeasti itseään vastaan. Laihtumiseen tähtäävät radikaalit muutokset omissa elämäntavoissa saattavat tuottaa lyhyellä tähtäimellä kohentunutta itsetuntoa mutta laihdutuskuurien seuratessa toinen toistaan ne alkavat lopulta syödä itsetuntoa. Jatkuva laihdutuskuureilu on paitsi vahingollista ruokasuhteelle, eritoten se on haitallista kehosuhteelle. Kun omaa kehoaan arvioi ainoastaan yhden mittarin kautta, suhde siihen vääristyy. Ei voi säilyttää eheää suhdetta kehoonsa, jos itsensä hyväksyminen tai oman kehon arvo on ainoastaan paino- tai kokosidonnainen asia.
Ja, lopulta painon alentamispyrkimykset aiheuttavat monesti juuri sitä, miltä niiden avulla on pyrkinyt suojautumaan tai pelastautumaan: lihominen.
Laihdutuskuuri on aina pienimuotoinen nälänhätä naisen kehossa. Evoluution saatossa selviytymään säädetty kehomme ei osaa erottaa, milloin kyse on todellisesta nälänhädästä ja vaarasta kuolla nälkään, ja milloin kyse on vain laihdutuskaudesta. Nälkä on aina pienimuotoinen hätätila ihmisen elimistössä. Kehomme on ohjelmoitu tekemään kaikkensa varmistaakseen hengissä selviämisensä. Kun se kokee nälkää, aluksi se voimistaa nälkäsignaaleja ja rajaa keskittymiskykyä, ja auttaa parhaansa mukaan ihmistä suuntaamaan kaiken mahdollisen huomionsa ruoanhakuun. Havaitsemme herkemmin kaikkea ruokaan ja syömiseen liittyvä, herkistymme pienimmillekin syömiseen liittyville vihjeille, ajatuksemme askartelevat syömisen ympärillä - ja lopulta ruoka pyörii mielessä taukoamatta. Ei mikään ihme, että raju laihdutus katkeaa tyypillisesti rajuun ahmimiseen.
Kehon fysiologinen energiavaje, nälkä, on niin voimakas luonnonvoima, että sitä voi vastustaa aikansa, mutta jossain vaiheessa mieli taipuu ja joutuu antamaan periksi. Mitä kovempi energiavaje (fysiologinen nälkä) keholla on, sitä kovempi on sen halu saada tasapainotettua tämä tilanne: syödä. Kun keho vihdoin saa ruokaa, sen kannattaa santsata varmuudeksi varastoon - sitä enemmän, mitä kovempi nälkä sillä on ollut, ja mitä pidempään se on nälkää nähnyt.
Jos laihdutuskuurit seuraavat toisiaan, seuraavan nälänhädän pelossa ikiaikaisen viisas kehomme pyrkii sopeutumaan parhaansa mukaan: säästämällä energiaa esimerkiksi sopeuttamalla aineenvaihduntaansa ja säätämällä ruoansulatustaan, ja toisaalta varastoimalla ravintoa aina kun sitä on saatavilla. Varsinkin raju laihdutuskuuri vaikuttaa aina myös kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan: kun menetetään lihasmassaa ja aineenvaihdunta hidastuu, on keho alttiimpi lihomaan sillä aineenvaihdunnallisesti tärkeää lihaskudosta on hävinnyt. Hävinneet lihakset myös korvautuvat herkemmin rasvakudoksella. Lopulta paino alkaa nousta - ja samalla paine laihduttaa kasvaa. Laihduttelemisen noidankehä alkaa ylläpitää itse itseään.
Laihduttaminen ei kerta kaikkiaan tee autuaaksi - vaikka sitä sellaisena meille markkinoidaankin.
Photo by vadimguzhva/iStock / Getty Images