Syöminen ja syyllisyys eivät kuulu yhteen

Aina aika ajoin törmään kummalliseen ajatukseen ja ennakkoluuloon, että syömisen ongelmissa tai paino-ongelmissa (suuntaan tai toiseen!) olisi kyse ihmisen itsekurista, vastuuntunnosta, moraalista tai sen puutteesta. Aivan kuin syömisen ongelmat raukeaisivat kyllä, jos ihminen vain ottaisi itseään tarpeeksi kovasti niskasta kiinni. Ikään kuin se olisi vain päätöskysymys. Tahdonalainen asia.

”Ryhdistäytyisit nyt”

”Otat vain itseäsi niskasta kiinni”

” Nyt vain ryhdyt syömään oikein”

Paino- tai syömisongelmissa kuitenkaan ei ole kyse itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, mielen heikkoudesta tai huonosta hallinnasta – oikeastaan päinvastoin. Kohtuuton itsekuri ja ehdottomuus ovat monesti juurikin niitä syitä, miksi syöminen on alunperin suistunut sivuraiteille.

Syömisissä ryhdistäytymiseen liittyy monesti kovia tavoitteita ja vaatimuksia. Joko itse itselleen asettamana tai muiden taholta. Mitä kohtuuttomampiin tavoitteisiin pyrkii, sitä todennäköisemmin tulee vain astuneeksi epäonnistumisen ansaan. Niskasta itseä kiinni ottamiset kun kaatuvat usein omaan mahdottomuuteensa – juurikin siksi, että ne perustuvat itsekuriin, ehdottomuuteen ja ankaruuteen. Ryhdistäytymisessä ei ole sijaa joustavuudelle, sallivuudelle tai armollisuudelle.

Kukaan ei kuitenkaan onnistu, jos aina vain ruoskii itseään ankaralla itsekurilla, ehdottomilla vaatimuksilla ja kohtuuttomilla tavoitteilla. Itseä kurittamalla ja rankaisemalla ei saavuta muuta kuin kurjaa oloa, huonoa tunnelmaa ja tappiomielialaa. Ankaruus itselle vain pahentaa tilannetta: se lisää entisestään syyllisyyttä, pettymyksiä, huonommuutta ja epäonnistumisen kokemuksia.

Jokainen painonsa tai syömisensä kanssa kamppaileva kärsii jo entuudestaan enemmän tai vähemmän syyllisyydestä. Ei ole mitään syytä – eikä mieltä – lisätä tätä entisestään. Syyllistäminen on paitsi julmaa, myös äärimmäisen huono motivointikeino: syyllisyys kun on huono kumppani missä tahansa muutoksessa. Syyllistäminen syö rohkeuden edes yrittää.  

Syyllisyys ei saa onnistumaan ja yrittämään kovemmin, vaan päinvastoin: se vie ilon pienimmästäkin yrittämisestä. Syyllisyyttä seuraa häpeä – ei onnistumisen ilo.

 Syömiseen ja painoon liittyvien ongelmien taustalla on paljon muutakin kuin lautasella tapahtuvia valintoja: niiden taustalla on erilaisia vaikeita elämäntilanteita, masennusta ja ahdistusta, pitkittynyttä stressiä, ongelmia ja vastoinkäymisiä, arjen paineita ja kohtuutonta kuormitusta, terveysongelmia, ja niin edelleen. Toisinaan syömiseen liittyvä oireilu on ainoa keino helpottaa omaa oloa tilanteessa, jossa muita keinoja ei ole tai omat keinot eivät riitä. Silloin vihjailut itsekurista, syytökset mielenlujuudesta tai kehotukset ottaa itseä niskasta kiinni eivät auta, vaan päinvastoin suistavat syvemmälle syömisongelmien suohon.

Syömis- ja paino-ongelmia ei hallita ainoastaan sitkeästi päättämällä. Muutos ei ole itsekurikysymys: itsen pakottaminen kuriin ja nuhteeseen kuluttaa nopeasti loppuun orastavankin yrittämisen ilon.  Päinvastoin, onnistuminen on pikemminkin halua tehdä itselle hyvää - eikä rankaista ja kurittaa itseä. Halua yrittää ei ruoki mikään niin hyvin kuin onnistumiset. Vaali siis onnistumisia, myös niitä pienimpiäkin! Ennen kaikkea, ylläpidä yrittämisen henkeä kannustamalla ja kehumalla – ei haukkumalla ja solvaamalla.

Älä anna kenenkään syyllistää sinua syömisistäsi. Älä itsesi, äläkä kenenkään muun.