Vaa'asta, painosta, lihomisesta ja laihduttamisesta
Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, mitä painosi sinulle merkitsee? Mitä tietty lukema vaa'an näytöllä tarkoittaa? Miten arvioit sen, onko tämä tietty lukema huonompi vai parempi? Entä jos se olisi kymmenen kiloa enemmän tai vähemmän, miten se muuttaisi tilannetta? Entäpä jos tämä lukema olisikin paunoissa, eikä kiloissa - miten se muuttaisi käsitystäsi painostasi, kehostasi, itsestäsi?
Yhteiskunnassamme painosta on tullut paljon muun, kuin terveyden mittari – monesti tuntuu, että siitä on tullut ennen kaikkea onnistumisen, itsetunnon ja ihmisarvon mittari. Ei mikään ihme, että suhde painoon ja sitä kautta omaan kehoon vinoutuu niin monella meistä.
Painoon liittyviä mielikuvia määrittävät esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin normaalipaino, ali- tai ylipaino. Nämä käsitteet tulevat painoindeksistä. Olemme vahvasti ehdollistuneet siihen ajatukseen, että jokin tietty paino (normaalipaino, joskus alipaino) on ehdottomasti parempi kuin toinen (erityisesti ylipaino). Mutta painoindeksi kertoo ainoastaan kehon koosta, pituuden ja painon suhteesta, eikä se mitenkään määritä, onko oikeankokoinen.
On toki totta, että mitä korkeampi painoindeksi on, sitä suurempi riski on sairastua erilaisiin sairauksiin. Mutta onko tämä niin yksioikoista kuin miltä se kuulostaa? Korkeampi painoindeksi (ylipaino) voi kertoa muistakin ilmiöistä terveysriskin taustalla, kuten esim. että ylipainoiselle liikunta on raskaampaa ja siksi liikkuminen jää vähemmälle. Myös psyykkinen stressi paitsi lihottaa, myös aiheuttaa itsessään terveysriskejä ja lyhentää elinikää. Voi myös olla, että ylipainoinen ei saa tarvitsemaansa hoitoa, ei uskalla tai kehtaa käyttää terveyspalveluja tai hänen terveysongelmiaan vähätellään, kun ne yhdistetään ainoastaan lihavuudesta johtuviksi.
Painon nousun (lihomisen) taustalla voi olla monia selittäviä tekijöitä, kuten geeniperimää, suoliston mikrobiston koostumusta, sairautta (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta), joidenkin lääkkeiden vaikutusta, ynnä muuta. Ennen kaikkea sen taustalla on oma itsemme, käyttäytymisemme, elinympäristömme ja päivittäin tekemämme pienet valinnat. Lihominen voi kertoa esimerkiksi stressistä, työpaineista, parisuhderistiriidoista, arjen kuormituksesta, yksinäisyydestä. Lihominen voi kertoa myös siitä, ettei ole varaa, aikaa, energiaa, tarpeeksi tietoa tai osaamista syödä terveellisesti ja tehdä järkeviä ruokavalintoja. Lihominen voi olla seurausta siitä, että ei ole riittävästi aikaa itselleen, jotta voisi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Lihominen voi olla seurausta monesta eri asiasta.
Toisinaan lihominen on vain mielen sisäistä eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kyseessä on subjektiivinen psykologinen kokemus tai pikemminkin ajatus siitä, että on lihava tai lihonut. Lihomisen tunteen tunnistaa siitä, että se vaihtelee paljonkin saman päivän aikana; toisinaan olo tuntuu kevyemmältä ("laihtuneelta"), toisinaan raskaammalta tai painavammalta ("lihonneelta"). Mutta subjektiivisella lihomisen tunteella ja objektiivisella kehonpainolla (ja sen muutoksilla) on useimmiten vain vähän tekemistä keskenään. Ne vaihtelevat kutakuinkin riippumatta toisistaan. Kehon muoto tuskin muuttuu niin nopeasti, kuin tuntemus lihomisesta. Vaikka taustalla olisikin vain ei-totuudenmukainen, subjektiivinen ajatus, se on kokemuksena kuitenkin aito ja voimakas. Sellaisenaan se aiheuttaa yhtäläistä tyytymättömyyttä omaan painoon ja kehoon kuin todellinenkin ylipaino.
Ja, mikä lopulta eniten lihottaa - on kohtuuton lihomisen pelko. Pyrkiessämme epätoivoisesti välttämään lihomista ajaudumme useimmiten jatkuvaan laihduttamiseen. Yritämme pakottaa painoa johonkin tiettyyn lukemaan tiukan laihduttamisen, kuureilemisen, dieettaamisen ja jojoilun kautta. Samalla painon hallinnoimisesta tulee vähitellen elämän keskiö, jatkuvaa hyvän ja pahan taistelua, loppumatonta köydenvetoa ja ankaraa kädenvääntöä. Seuraus jatkuvasta laihduttamisesta on monesti kuitenkin vain lihominen. Lihomisen pelossamme teemme siis sellaisia ratkaisuja, jotka lopulta vain ajavat meidät normaalipainon ulkopuolelle, joskus alipainoon mutta useimmiten ylipainoon.
Liiallinen murehtiminen omasta painosta ei siis kannata. Se on oikeastaan takuuvarma keino saada paitsi ruoka- ja kehosuhteensa vinksalleen, myös paino-ongelmansa pahenemaan (oli kyse sitten ali- tai ylipainosta!). Sen sijaan, kun pystyt suhtautumaan neutraalimmin omaan painoosi ja lopettamaan jatkuvan laihduttamisen, voit katkaista helpommin myös paino-ongelmien kierteen.
Palaa vielä alun kysymyksiin: mitä painosi sinulle merkitsee? Kuinka suurta roolia se näyttelee elämässäsi? Entäpä, jos vaa’an lukema olisikin symbolikirjoitusta, roomalaisia numeroita tai kreikkalaisia kirjaimia, muuttuisiko suhtautumisesi?
Mihin oikeastaan tarvitset vaakaa?
Jos sinusta tuntuu, että vaa’an näytöllä olevalla lukemalla on sinulle liikaa painoarvoa, olisiko paikallaan kantaa vaaka hetkeksi vintille tai ottaa siitä patterit kuivumaan?
Sinun arvoasi ei mitata vaa’alla. Sillä, mikä lukema näytöllä vilahtaa, ei ole mitään tekemistä sinun persoonallisuutesi, ihanuutesi, taitojesi, kyvykkyytesi, älykkyytesi, kauneutesi, upeutesi, luonteesi tai muiden ominaisuuksiesi kanssa. Painolukemasi ei kerro mitään sinusta. Ennen kaikkea, sinun ihmisarvosi ei ole kiinni vaa’an numeroista.