Millä äänensävyllä puhut itsellesi?

Kuvittele mielessäsi tilanne, jossa pieni lapsi seisoo alahuuli väristen vanhempansa edessä ja vanhempi huutaa ja haukkuu lasta. Hän sättii tätä, ilkkuu hänelle, kutsuu lasta kaikilla mahdollisilla haukkumanimillä, ivaa ja solvaa lasta. Pieni lapsi on haukkujen armoilla, eikä osaa paeta tilanteesta, jossa vanhempi huutaa ja haukkuu armottomasti. Sen sijaan lapsi kuuntelee alistuneena ja allapäin solvauksia ja haukkuja - ja alkaa lopulta uskoa itsekin olevansa huono, kelvoton, tyhmä, epäonnistunut, ja mitä kaikkea.

Kuulostiko tämä kuvaus vaikealta edes kuvitella mielessään? Kuinka joku voisi koskaan kohdella ketään niin rumasti, armottomasti, ilkeästi? 

Pysähdy hetkeksi. entä jos tämä kohtaus onkin sinun elämästäsi - ja oikeastaan, vanhempi ja lapsi ovatkin sinä itse. Tunnistatko tilanteen? 

Niin... Kuinka monesti oletkaan solvannut, haukkunut ja kutsunut itseäsi rumilla sanoilla, ilkkunut ja ivannut itseäsi, vähätellyt ja sättinyt itseäsi, piiskannut itseäsi epäonnistumisista ja läksyttänyt itseäsi pienimmistäkin virheistä?

Miksi et voisi koskaan edes kuvitella loukkaavasi toista ihmistä - saati pientä lasta - tavoilla, joilla sallit itsesi loukata itseäsi ja omaa itsetuntoasi? Miksi se dialogi, mitä käyt itsesi kanssa on usein niin paljon ankarampaa ja rankaisevampaa kuin se vuoropuhelu, mitä käyt läheisten, sinulle rakkaiden ihmisten kanssa? 

Tämä kriittinen, ivallinen ja ilkeä päänsisäinen ääni ei tee muuta kuin hallaa itsetunnollesi luhistamalla uskon itseesi. Mutta miksi kuitenkin useammin kuitenkin sätit itseäsi, kuin kannustaisit itseäsi? Olet varmasti kuullut tai lukenut aiemminkin, miten tärkeää onkaan puhua itselleen rakastavasti ja kannustavasti, mutta miksi se tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta? Se tuntuu vaikealta siksi, koska itselleen kannustavasti puhuminen on niin vierasta.

Itsen sättiminen on kuin toinen luonto - sitä ei välttämättä edes pistä itse merkille. Se on yleensä niin automaattista, ettet ehkä edes huomaa sitä tai sen vaikutusta itseesi ja tunnelmiisi. Sisäisellä äänensävylläsi on kuitenkin valtava vaikutus hyvinvointiisi. Se, miten puhut ja mitä sanot itsellesi, määrittää pitkälti sen, miltä sinusta tuntuu.

Siispä, olisiko jo aika luopua siitä itseä väheksyvästä, ikävästä äänensävystä? 

Sen sijaan:

• Puhu itsellesi kuin läheiselle ystävällesi tai suuresti arvostamallesi ihmiselle. Ethän hauku ja ivaa ystävääsikään, joten miksi tekisit niin itsellesi?
• Opettele kertomaan itsellesi, että välität, että tykkäät, että rakastat. Milloin viimeksi sanoit itsellesi että "minä rakastan sinua"? Ole rakastava itseäsi kohtaan. Se on eri asia kuin itserakkaus. 
• Opettele ottamaan vastaan muilta saadut positiiviset kommentit ja kannustus. Toistele niitä mielessäsi ja kertaa niitä aktiivisesti - älä ainakaan yritä kumota niitä tai väittää vastaan.
• Älä hauku itseäsi peilin edessä! Samalla tulet vain vahvistaneeksi omia negatiivisia uskomuksia itsestäsi. Opettele sen sijaan pitämään peilikuvastasi ja puhumaan sille kunnioittavasti. Älä juutu kehosi yksityiskohtiin, vaan tarkastele kokonaisuutta. Kiinnitä peilin edessä huomiosi niihin kohtiin, jotka ovat hyvin ja joihin olet tyytyväinen. Opettele hyväksymään kehosi kaikkine ainutlaatuisine piirteineen.
• Kun puhut itsestäsi (muille tai itselesi), ole ylpeä itsestäsi. Älä vähättele itseäsi. Älä pienennä omaa arvoasi. Kerro rohkeasti saavutuksistasi ja onnistumisistasi. Kannusta itseäsi samoin kuin muita. Niin ääneen, kuin mielensisäisessä dialogissakin.
• Pysäytä kielteinen ajatusten noidankehä ja lopeta itsesi haukkuminen alkuunsa. Korvaa ikävät mielessäsi toistelemat hokemat positiivisemmilla, kannustavammilla asioilla. Sen sijaan että sanot "en kuitenkaan osaa", sano mieluummin "pystyn kyllä opettelemaan tämän"; sen sijaan että puristelisit vatsamakkaroitasi peilin edessä ja haukkuisit itseäsi, kehu itseäsi sen sijaan iloisesta hymystäsi, mukavasta luonteestasi, hyvin tehdystä työstä, tms.
• Tee itsellesi lista, johon kirjoitat kaikkia asioita, joista olet ylpeä itsessäsi tai joihin voit olla tyytyväinen. Säilytä listaa jossain helposti saatavilla, jotta voit huonona hetkenä palata helposti siihen ja lukea sen itsellesi (mielessäsi, tai mieluiten ääneen). Kertaa listaa aktiivisesti ja lisää siihen uusia kohtia.
• Sano sinä itsellesi niitä asioita, joita toivoisit kuulevasi muilta ihmisiltä. Ole itsesi paras sparraaja.