Ota itseäsi kädestä

"Ota nyt itseäsi niskasta kiinni" on ehkä turhin neuvo koskaan. Itsen niskasta kiinni ottaminen sisältää oletuksen, että on vain tahdonvoiman asia, onnistuuko. Että on oma päätös, ryhdistäytyykö ja ryhtyykö tekemään. 

"Otat vain itseäsi niskasta kiinni". Ryhdistäydyt ja rupeat hommiin. Tuosta noin vain, otat itseäsi niskasta kiinni. Tämä lausahdus - vaikka sen sanoja tarkoittaisikin hyvää - sisältää paljon syyllistävää, ylimielistä asennetta. Vaikka sen tarkoitus olisi auttaa toinen suosta, sen sanominen oikeastaan vain syventää suota entisestään. Jos ja kun siihen ei pysty, tuo lausahdus lisää vain syyllisyyttä, pettymystä ja häpeää.

Todennäköisesti hän, jonka tulisi tarttua itsestään niskasta kiinni, ja ryhtyä tekemään (laihduttamaan, urheilemaan, treenaamaan, opiskelemaan, mitä hyvänsä) on jo valmiiksi täynnä häpeää, itseinhoa, pettymystä, jne. Ei ole mitään syytä lisätä näitä tunteita entisestään. Mielensä tasolla hän varmasti jo ruoskii ja piiskaa itseään kaikesta siitä, mitä ei ole saavuttanut. Itsensä niskasta kiinni ottamisessa - ja siinä epäonnistumisessa - ei ole kyse mielen heikkoudesta tai tahdonvoiman puutteesta. Oikeastaan päinvastoin: ankaruus itselle vain pahentaa tilannetta. 

Itsensä niskasta kiinni ottamiseen ja ryhdistäytymiseen liittyy monesti kovia tavoitteita ja itselle asetettuja vaatimuksia. On onnistuttava, koska panokset ovat kovia. Koska odotukset itseä kohtaan ovat niin kohtuuttomat, tulee kuitenkin salakavalasti vain asettaneeksi itselleen epäonnistumisen ansan. Ja lopulta ryhtiliike kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Kyse ei ole itsekurin puutteesta, mielen heikkoudesta tai huonosta hallinnasta, vaan mahdottomista tavoitteista. 

Ankaruus itselle johtaa sisältäpäin näivettävään riittämättömyyden tunteeseen. Se, että ei riitä itselleen, lisää entisestään syylllisyyttä, pettymyksiä, huonommuutta. Ryhtymisessä, aikaansaamisessa, toimimisessa ja onnistumisessa syyllisyys on huono kumppani. Syyllisyys ei saa onnistumaan ja yrittämään kovemmin, vaan päinvastoin: se vie ilon pienimmästäkin yrittämisestä. Syyllisyyttä seuraava häpeä saa ihmisen käpertymään entistä sykkyrämmälle. 

Kukaan ei onnistu, jos aina vain ruoskii itseään ankaralla itsekurilla, ehdottomilla vaatimuksilla ja kohtuuttomilla tavoitteilla. Lopeta itsesi rankaiseminen - et saavuta sillä muuta kuin kurjaa oloa ja huonoa tunnelmaa. Ole itsellesi empaattisempi, sallivampi, armollisempi. Kun olet hyväksyvämpi, pehmeämpi, lempeämpi itseäsi kohtaan, saavutat tavoitteesi todennäköisemmin ja vähemmällä syyllisyydellä. Tähtää tavoitteissasi ennemmin hyvinvointiin ja hyvään oloon, älä ulkoisiin suoritteisiin tai muotteihin.

Siksi ehdotankin, että sen sijaan, että ottaisit itseäsi niskasta kiinni, voisitko ottaa itseäsi kädestä kiinni?

Ole ystävä itsellesi, ota itseäsi kädestä ja tee hyvää itsellesi.