Tunnesyöminen - tunne syöminen
Tunnesyöminen on kuin laatuaikaa itsensä kanssa. Parhaimmillaan se on varastettu hetki itselle arjen kiireiden keskellä: treffit itsensä kanssa, sohvalla, leffan seurassa, herkkujen äärellä. Kahvilan kakkupala kahvin seuralaiseksi nostaa mielialaa. Herkuttelu tuo hyvän mielen. Mutta kolikolla on toinen puolensa: tunnesyöminen voi olla myös yksinäistä ähkyyn asti mättämistä, syömistä sammumispisteeseen asti tai palaveripullan eskaloitumista illalla kotona pullapitkoiksi, suklaalevyiksi ja sipsipusseiksi.
Mikä ajaa tunnesyömään?
Osa ihmisistä kykenee säätelemään tunne-elämäänsä ajatusten ja mielikuvien avulla, osa nojautuu tunnesäätelyssään toiminnallisempiin ratkaisuihin. Tunnesyöminen on nimensä mukaisesti tunteisiin syömistä, tunteiden syömistä. Olennaista tunnesyömisessä on se, että se ei ole kehon nälän tyydyttämistä vaan tunne-elämän tarpeiden tyydyttämistä. Tunnesyömisessä helpotetaan mielen matalapainetta, haetaan hetken hurmaa, lohduttaudutaan arjen ongelmissa ja hallitaan hankalia tunteita. Kun ruoka toimii tunteiden tasaajana ja lohduttajana, vaikeita ajatuksia ja tunteita ei tarvitse kohdata silmästä silmään. Itsehoidollinen syöminen riistäytyy kuitenkin nopeasti hallitsemattomaksi, kun sillä on selkeästi jokin muu tavoite kuin kehon ravitseminen.
Tunteiden sääteleminen syömisen avulla helpottaa hetkeksi. Ruoka ja syöminen itsessään parantaa mielialaa, lievittää stressiä, helpottaa alakuloa, parantaa mielialaa, tuo turvallisuudentunnetta ja antaa lohtua. Syömistä seuraava mielihyvä on kuitenkin lyhytaikainen. Ruoka on huono helpotuskeino tunne-elämän tarpeisiin, sillä se ei ratkaise varsinaista taustalla olevaa ongelmaa. Oikeastaan päinvastoin, tunnesyömisellä on taipumus pahentaa ongelmia. Vaikka syöminen helpottaa hetkeksi, ähkyn jälkeen tilanne on edelleen sama, ellei jopa pahempi. Hetken päästä syömistä edeltäneet kielteiset tunteet ovat taas pinnalla. Tämän lisäksi syöminen itsessään saattaa toimia mielipahan aiheuttajana: ylensyöminen herättää syyllisyyttä, häpeää, pettymystä, itseinhoa ja huonoa omaatuntoa.
Yletöntä syömistä seuraa usein yritykset säädellä syömistä, mikä tarkoittaa monille kurinalaista dieettaamista ja turvautumista erilaisiin rajoituksiin. Pyrkimys syömisen tiukkaan kontrolliin tuottaa kuitenkin helposti kaoottista syömistä: ahmimisten ja paastokausien vuorottelua, painonnousun nollaamisyrityksiä, viimeisiä illallisia ennen paluuta kurinalaiseen elämään. Syöpöttelyjä seuraa kova kurinpalautus ja ankara itsen soimaaminen: syömistä alkaa vähitellen sävyttää häpeä, syyllisyys ja pettymys. Lopulta ruoan, syömisen ja laihduttamisen jatkuva pohdiskeleminen arjessa vie leijonanosan arjesta. Tunnesyömisen noidankehä alkaa vaivihkaa pyöriä kuin itsestään.
Tunnistitko itsesi tästä kuvauksesta? Mitä sitten voi tehdä, jos tunnesyöminen on ongelma? Tärkeintä tunnesyömisestä vapautumisessa on oppia helpottamaan omaa oloaan muilla keinoin kuin ruoalla. Myös oman ruokasuhteen tutkiskeleminen on tärkeää. Entä jos et eläisikään jatkuvassa kurissa ja nuhteessa jonka vastapainona sorrut helpottamaan hankalia tunteita herkuilla? Mitä jos yhden hetken herkuttelu ei pilaisikaan koko päivän syömisiä? Entä jos luopuisit ruoan palkintoarvosta ja palauttaisitkin sen omalle paikalleen, kehon polttoaineeksi ja mukavaksi arjen nautinnoksi muiden joukossa?